Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Näyttely Taidetalolla: Kuva kyllä kertoo, jos sen viestin osaa lukea

–En ole taidemaalari, vaan kuvantekijä. Näin sanoo Jorma Törn siitäkin huolimatta, että hänen elämänsä varrelle on osunut lukuisia väkeviä taidevaikuttajia, jotka ovat maalailleet hänen mieleensä lähtemättömän kuvan taiteen tärkeydestä. Koko sen voimasta. Hyvää oloa tuovasta luovasta kokemuksesta unohtamatta taiteen läsnäolon terapeuttista antia. Yksi näistä vaikuttajista oli Koskenmäen koulun johtaja Artturi Railonsala, jonka visuaalinen viisaus kiehtoi nuorta Törniä niin paljon, että hän tarttui siveltimeen lujemmin kuin koskaan aiemmin. Silti Törn ei omien sanojensa mukaan ole koskaan edes haaveillut ammattimaisesta taiteilijanurasta. Tai on ehkä salaa haaveillut, muttei ole antautunut kokonaan taiteen vietäväksi, vaan intohimostaan huolimatta hakeutui vartuttuaan Raumalle. Opettajainkoulutukseen. Valmistuttuaan kansansivistäjäksi vuonna 1968 Törn sai viran Ranualta. Torniosta niin ikään pedagogin paperit hankkineen Kaarinansa kanssa hän alkoi tarkkailla maailman menoa Etelä-Lapin vinkkelistä. Näkökulmia syntyi peruskoulukokeilusta läpi koko 1970- ja 1980-lukujen muutosten. Paikallisen väestön työttömyys, kurjuus, elämän ankaruus, ihmisten joukkopako jatkuvan puutteen ja kärsimyksen keskeltä Ruotsiin työn ja parempien olojen toivossa, ynnä kaiken sen keskeltä kumpuava toivo, ja ennen kaikkea ihmisen sitkeys, ovat tallentuneet Törnin maalauksiin. Niihin hän on purkanut kaiken sen, mitä on kokenut toisten puolesta, mutta myös itse henkilökohtaisessa elämässään. Sitten koittivat eläkepäivät ja paluu Nokialle, Siuroon. Asiat täällä eivät olleet juurikaan muuttuneet sitten oman lähdön, paitsi että nyt Törnillä oli aikaa maalata. Kuvat maaseudun tyhjentymisestä pohjoisessa eivät olleet häipyneet hänen mielestään minnekään, vaan nousivat esiin yhtä voimakkaina kuin aiemminkin. Missään vaiheessa Törn ei kuitenkaan ole hakeutunut taidepiireihin, vaan on aina käsitellyt ja kuvannut asioita omalla tavallaan. Hän sanoo suorastaan varoneensa ismien iskostumista tajuntaansa, ettei joku suuntaus pääsisi yllättämään ja kietomaan häntä pauloihinsa. Näin hän on pystynyt välttämään vaanivat kiusaukset ja pysynyt valitsemallaan tiellä nöyränä kuvantekijänä. –Se on ollut mahdollista, koska leipä ei ole koskaan ollut tästä kiinni, Törn perustelee. –Ammattimaisuus olisi muutenkin vaatinut hirmuisen paljon, ja vähintäänkin uraa tukevan mesenaatin. Tyylistään Törn sanoo, ettei halua matkia ketään, vaan maalata asiat ja tapahtumat sellaisina kuin hän ne näkee. –En tee näköiskuvia vaan sisältöä. Valokuvaus on olemassa tarkkaa kuvausta varten, Törn painottaa. Ja niinhän se on, että taiteessakin sisältö ratkaisee. Törn sanoo, että hän on pyrkinyt tallentamaan maalauksiinsa aina jotain tärkeää elämänsä varrelta. –Siitä ajatuksesta on peräisin myös näyttelyni nimi "Varrelta elämän virran". Siinä on tiivistettynä sanoma, jollainen löytyy jokaisesta Törnin maalauksesta. Ja mitä sanomaan tulee, Törnin mielestä se on sinällään hyvä ja arvokas sana, mutta koko taidetta ja samalla ihmiselämää ajatellen jokseenkin lievä, jos... –Jos ei sitä siirrä myös käytäntöön ja toimi taiteessa kuvaamallaan tavalla. Jorma Törn: ”Varrelta elämän virran”, akryyli- ja öljyvärimaalauksia Nokian Taidetalolla 13.-25.3.2018