Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Rakkaudesta rotuun: Siurolainen Tiia teki koiraharrastuksestaan itselleen työn

Kaksivuotias Cora tervehtii tulijaa pikaisella nuuhkaisulla. Se ottaa tyytyväisenä silityksen vastaan, kääntyy kannoillaan ja suuntaa takaisin kodin lämpöön. Ensin se kellahtaa kyljelleen olohuoneen matolle, ja kun Tiia Rajaniemi istahtaa keittiönpöydän ääreen, se hipsuttaa kerälle emäntänsä jalkoihin. –Cora on siitä ihanteellinen koira, että se lähtee koulutusjuttuihin heti täysillä mukaan, mutta osaa kotioloissa myös rauhoittua. Sen kanssa voi kilpailla oikeastaan missä lajissa tahansa. Kilpailujen tulokset kertovat, että collien kanssa voi tehdä ihan kaikkea, mitä muidenkin rotujen kanssa, Rajaniemi kehaisee ja pyytää Coran vierelleen. Hän ottaa esiin pienen pussukan, joka kätkee sisäänsä mikrosirutusvälineet. Rajaniemi on paitsi eläintenkouluttaja ja -hoitaja, myös Kennelliiton hyväksymä mikrosiruttaja. Hän pyyhkäisee lukulaitteella Coran niskanseutua, ja pitkä litania ilmestyy lukijan ruudulle. Mikrosiru toimii eläimen tunnistusmerkintänä, ja rotukoirien kohdalla tiedot tallentuvat Kennelliiton jalostusjärjestelmään. Tämä työ kuljettaa Rajaniemeä välillä ympäri Pirkanmaata pentueiden perässä, ja joskus pennut tuodaan hänen luokseen. Eipä muuten kuulosta yhtään hassummalta, päivän viettäminen koiran- ja kissanpentujen keskellä. Viime kesänä Pirkkalasta Siuroon muuttanut Rajaniemi on pyörittänyt reilun vuoden verran eläinten hoitoon ja kouluttamiseen keskittyvää Trapets-yritystään. –Yrityksen nimessä tee-kirjain tarkoittaa Tiiaa, är-aa Rajaniemeä ja pets, no tietenkin, lemmikkejä. En tosin keksinyt sitä itse, vaan se tuli ehdotuksena kyseltyäni sosiaalisessa mediassa ideoita ennen firman perustamista. Kun Japi tuli taloon Hoitoeläimiä Rajaniemellä on tilanteesta riippuen ollut niin omassa kodissaan kuin asiakkaankin kotona, sekä pitemmissä jaksoissa että lyhyen päivähoidon merkeissä. Hän järjestää yrityksensä puitteissa yksityisiä ja yleisiä koirakoulutuksia, sekä kouluttaa eläimiä muun muassa eri yhdistysten ja järjestöjen tunneilla. Rajaniemi kuuluu muun muassa Suomen Kennelliittoon sekä Suomen Collieyhdistykseen, josta hän pokkasi pari vuotta sitten Kultaisen ansiomerkin rodun parissa tehdystä työstä. –Koirat ja hevoset ovat itselleni ne kaksi rakkainta eläintä. Innostuin taas käymään tallilla pitkähkön tauon jälkeen, ja onnekseni huomasin, että ratsastus on vähän kuin pyörällä ajaminen, hän nauraa. Taito oli siis tallella, eikä ihme, sillä Rajaniemi on nuorempana myös kisannut esteissä aluetasolla. Hänen koirataustansa yltää niin ikään lapsuuteen asti, sinne reilun neljännesvuosisadan päähän. Rajaniemi kertoo olleensa 4-vuotias, kun perheeseen tuli "viimein" ensimmäinen koira, tiibetinspanieli Japi. Sen jälkeen hän on, osin verenperintönä ja osin rakkaudesta rotuun, keskittynyt pitkäkarvaisiin collieihin. –Äitini ja tätini pitivät kenneliä, ja pyöritän sitä edelleen äitini kanssa, vaikkakin pienimuotoisesti. Cora on yksi Twilight Moonin pennuista. Toko, arkitoko, rallytoko... Tänä keväänä kaksikko on aloittamassa uutta harrastusta, nenätyöskentelyä eli noseworkia. Rajaniemi on kyllä kouluttanut tätä hajuerotteluun keskittyvää lajia jo aiemmin, mutta Coran kanssa homma on vielä alkutaipaleella. Sellaiset perinteisemmät harrastukset, kuten tottelevaisuuskoulutus eli toko ja sen perustason versio eli arkitoko, ovat heille jo tuttua puuhaa. Kuten myös tokoa, agilityä ja koiratanssia yhdistelevä rallytoko. Rajaniemi on myös kilpaillut useammassa lajissa, muun muassa agilityssä aina SM-tasolla asti. Kouluttaminen onkin Rajaniemelle se juttu, mikä antaa työstä parhaan palkinnon. Kilpailuun tähtäävien eläinten kouluttaminen on siinä suhteessa helppoa, että silloin omistajalla on tähtäimessään selvä päämäärä ja motivaatiota nähdä vaivaa sinne päästäkseen. Käyttäytymiskoulutusten suola taas on vaikeiden tapausten edistymisen seuraaminen. Ne pienet hetket, kun huomaa, että nyt omistaja ja eläin ovat ottaneet yhteisen harppauksen eteenpäin. Sitä ammattiylpeyden tunnetta ei voita mikään. –Paitsi ehkä se, jos pystyisin jonakin päivänä perustamaan oman koirahoitolan. Yhdistäisin siinä nämä kaikki ja voisin tehdä töitä eläinten kanssa kellon ympäri. Toistaiseksi se on vain suuri unelma, mutta kukapa tietää.