Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Uusi uljas elämä

”Hei, koita mun jalkaa!” Mies tarttuu osoittamaani pohkeeseen ja katsoo kysyvästi. ”Siinä on kovaa lihasta!” huudan innoissani. ”No kai kun seisot varpaillasi”, sanoo mies ja kellahtaa takaisin töllön ääreen. Ehkäpä kaksi viikkoa ei ole riittävä aika lihasten esiinmarssille, mietin ja päätän jatkaa jo pitkään suunnittelemaani elämäntaparemonttia. Olen aina ollut lihava, ellei laihoja vuosia lasketa. Nyt jos koskaan on aika karistaa liiat kilot vartalon ympäriltä ja samalla saattaa veriarvot oikeille tasoille. Ravitsemusasiantuntija herra Bee ja fysioterapeutti rouva Koo ovat antaneet ymmärtää, että se on hyvin yksinkertaista: kulutat enemmän kuin suustasi alas päästät. Maukkaasta ruuasta kieltäytyminen on mahdotonta kaltaiselleni kulinaristille. Pitää löytää kiertotie. Se taas löytyy oivalluksesta. Oivalsin jättää runsaskaloriset herkut kauppaan ja syödä usein mutta keveästi. Herra Been ääni kantautuu vaimeana korviini tehdessäni lounassalaattia: ”Muista proteiinit.” Lisään katkarapuja ja vedessä säilöttyä tonnikalaa värikkääseen evääseeni. Päälle tujaus jogurttikastiketta lempimausteillani. Nam! Kuntosalilla haluaisin kävellä ojentajavehkeen ohi, sillä minulla ei ole juurikaan voimaa käsivarsissa. Silti suuntaan kohti ylätaljaa. Reidet taas saavat kyytiä lähennysten ja loitonnusten treenissä. Rouva Koon jämäkät sanat kaikuvat takaraivossa: ”Lisää painoja heti, kun tuntuu helpolta!” Minä lisään ja pyyhin hikistä otsaani. Kaikki sujui hyvin, kunnes tuli ystävänpäivä ja suklaat. Päätin, että namit säilyvät seuraavalle kuulle. Kun kävin eilen vierasvaralaatikolla, löysin vain pahat keksit. Jäljellä ei ollut edes yhtä makeista. Hitsi, olisin niin halunnut kerskua sillä. Kohta on kulunut kaksi kuukautta salitreeniä ja terveellistä ateriointia. Mitä huomaankaan? Uusia lihaksia, jotka myös kotona ollaan pantu merkille. Kolttu solahtaa helposti ylle eikä kiristä vyötäröltä kuten ennen. Yhä iloisemmin heitän repun selkääni ja suuntaan kolmasti viikossa kohti salia. Liikuntaan tulee selvästi riippuvuus – hyvä sellainen. Hmm, onkohan minulla sukset vielä jossakin… "Kaikki sujui hyvin, kunnes tuli ystävänpäivä ja suklaat."