Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Penkkiurheilijat, koittakaamme kerrankin ylisuoriutua

On se kovaa, tämä meidän penkkiurheilijoiden elämä. Juuri koskaan mikään ei mene niin kuin me haluaisimme, eikä ainakaan niin kuin toivoisimme. Parhaillaan meneillään olevista Pyeongchangin olympialaisista plakkarissa on nyt kolme mitalia, vaikka tsäänssit olisi ollut ainakin kolmeentoista. Suomen Olympiakomitea on asettanut tavoitteeksi saavuttaa näistä talviolympialaisista sekä tulevista vuoden 2020 kesäolympialaisista yhteensä 10 mitalia. Jos edellisiin kesäolympialasiin on luottaminen, kiire tulee. Niissähän Suomen ainoan mitalin nappasi meidän ikioma Mira Potkosemme, joka iski kisoista pronssia. Me penkkiurheilijat heräämme yleensä silloin, kun joku mokaa. Ne parhaat urheilijat, toisin sanoen siellä televisioruudun ääressä sipsikulho kainalossa istuvat penkkiurheilijat, kyllä tietävät, miten homma olisi vedetty kotiin. Välttämällä ne kisassa tapahtuneet virheet, tietenkin. Tai laittamalla nuorta verta kokeneiden tilalle, tietenkin. Tai laittamalla vielä yhden Ahosen Ahosen kaveriksi. Tietenkin. Tai sanomalla Kaisa Mäkäräiselle, että vaikka tuuri voi riittää ruotsalaisille, meidän muiden on pakko treenata pääpeliä. Sitten mekin olisimme pärjänneet. Jälkiviisaus on se, missä penkkiurheilijat ovat toden totta maailman parhaita. Toiseksi parhaita olemme sylttytehtaan etsimisessä (ainahan vika on Ruotsia tai Ilvestä suosivissa tuomareissa, keskellä mäkeä toikkaroivissa toimitsijoissa, tuuliolosuhteissa tai auringonpilkuissa, tai siinä, ettei tänään nyt vain tuntunut siltä). Kolmanneksi parasta on luovuttaa peli jo ennen sen alkamista. Tänä vuonna myös media on selvästi pyrkinyt laastaroimaan meidän penkkiurheilijoiden surkunälkää "ovelilla" harhautuksilla. Kuten keskittymällä siihen, miten Aino-Kaisa Saarinen pani siivousrätin heilumaan heti saavuttuaan pelipaikoille. Oli rähmää ja räkää ja rakennuslaastia. Hiihdosta viis. Ja onhan se elintärkeää kertoa, juuri ennen Naisleijonien puolivälierää, miten raskasta joukkueen kakkosmaalivahti Meeri Räisäsen elämä on Noora Rädyn varjossa. Onneksi hän kestää sen kuin nainen. Krista Pärmäkosken olympiapronssillekin veti vertoja ainoastaan Riitta-Liisa Roposen suusta päässyt spontaani riemunkiljahdus. Ihanhan hän innostui kaverin onnistumisesta. Urheilu on viihdettä, tietenkin. Urheilun ja urheilijoiden taustalta löytyvät asiat ovat ilmiöitä. Me janoamme tarinoita. Jokainen voi alisuorittaa, mutta ihan samalla todennäköisyydellä jokainen voi ylisuorittaa. Myös urheilumedia. Ja myös me penkkiurheilijat.