Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Nokian punakaartiin kuului 600 miestä: Sodan jälkeisissä kuulusteluissa johtajiksi nostettiin kaksi nimeä, Helenius ja Lestander – Mitä heistä tiedetään?

Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuotena avattiin Kansallisarkiston digitaaliarkistoon sisällissodan jälkeisten valtiorikosoikeuden pöytäkirjoja. Niissä on mukana hyvin monia henkilöitä myös Nokialta. Olihan Nokian punakaartissa aikalaislähteen mukaan 600 miestä ja Siurossakin 150 miestä. Kirjassa ”Punakapina Pirkkalassa” kerrotaan: ”Nokian punakaartiin kuului kapinan aikana noin 600 miestä. Ylipäällikkönä toimi viilari K. Helenius . Nokian punakaartin esikuntaan kuuluivat viilari Antton Lahtinen , muurari Antti Mielonen , maalari Väinö Heinonen , paperiteht. työm. Albin Valkama , kirvesmies Iivari Salminen , paperiteht. työm. Frans Suhonen sekä kumitehtaan työmies Edv. Lestander , joka myös toimi Nokian pataljoonan päällikkönä.” (Punakapina Pirkkalassa, koonnut S.L. Tampereen kirjapaino Oy 1920) Kapinan jälkeen vangitut Nokian punakaartilaiset mainitsevat kuulusteluissa johtajikseen tavallisesti kaksi nimeä, Helenius ja Lestander. Eräs vanki kertoo pöytäkirjan mukaan: ”Päällikkönä oli Helenius Nokialta, kummitehtaan työmies – muita päällikköjä virolainen Eetu Lestander, joka myös kummitehtaan työmies, ollut Venäjän armeijassa maailmansodassa.” Mitä tiedetään näistä kahdesta miehestä? Edvard Lestander, työmies, urheilija, punapäällikkö Karl Edvard Lestander on syntynyt 14.2.1881 Kuurinmaalla nykyisen Latvian alueella. Hänet mainitaan virolaiseksi eräässä lähteessä, toisessa lättiläiseksi. Nimestä päätellen hän saattaisi olla Baltian ruotsinkielisiä. Tiedetään hänen osanneen puhua myös venäjää. Hänen nimensä esiintyy Helsingin ammatti- ja osoitekalenterissa vuonna 1903, jolloin hän asuu Kampissa osoitteessa Lapinlahdenkatu 8. Ammattina on kumitehtaan työläinen. Osoitetieto on ruotsinkielellä. Suomen Gummitehdas on perustettu Helsinkiin vuonna 1898, josta se siirrettiin Nokialle vuoden 1904 aikana. On todennäköistä, että Edvard Lestander tuli Nokialle kumitehtaan muuton mukana. Merkinnät tuon ajan Pirkkalan rippikirjassa ovat hieman vajaat. Näemme kuitenkin, että 29. heinäkuuta vuonna 1905 Riigasta Wironmaalta kotoisin oleva Kaarle Edvard Lestander avioituu 30-vuotiaan tehtaalaisen Edla Kustaava Nordmanin kanssa. Edla Nordman on lähtöisin Uudestakaupungista, mutta muuttanut Nokialle huhtikuussa 1905 Helsingistä. He asuivat Viikissä, eikä heille ole merkitty lapsia kirkonkirjoihin. Pirkkalan Uutiset kirjoittaa 13.8.1908 kunnanvaltuuston päätöksistä: ”Wenäjän alamainen työmies K.E. Lestander oli anonut päästä Suomen alamaiseksi. Waltuusto wastasi anomukseen myöntäwästi.” Edvard eli Eetu Lestander tuli pian hyvin tutuksi Nokialla ja Tampereen ympäristössä, sillä hän harrasti laajasti urheilua ja myös vapaapalokuntatoimintaa. Urheilussa Lestander edusti Nokian Pyryä, jossa urheili ja valmensi. Hän oli melkoinen monitoimimies, sillä hän osallistui juoksumatkoille 100 m pikamatkasta maratoniin, hiihtokilpailuihin, painiin ja uintiin. Pyryn johtokunnassa hänen vastuualueellaan oli paini, uinti ja kirjaston hoitaminen. Suomen Urheilulehti 23/1913 kirjoittaa Nokian Pyryä esittelevässä artikkelissa Edvard Lestanderista tähän tapaan: ”Siinä mies, jonka voi sanoa todelliseksi urheilun ja voimistelun ystäväksi. Ei sitä kilpailua paikkakunnalla missä ei Eetu olisi ensimmäisenä miehenä mukana, olipa sitten kysymyksessä juoksu, paini, hiihto, uinti tai mikä tahansa.” Lestander keräsi Suomen Urheilulehdelle 30 tilausta vuodeksi 1916, josta hänet myös palkittiin. Uinnissa Edvard Lestander toimi uinnin opettajana Nokialla. Hän valmensi poikia ja miehiä uimamaisterin ja -kandidaatin tutkintoon. Tuon ajan kuvissa näkyy seppelöityjä uimamaistereita lukuisasti myös Nokialta. Eetu itse harrasti uintia myös talvella. Kansan Lehti 5.2.1912 kertoo: ”Ei warmaankaan ole huomannut talwea wielä tulleeksi Nokialla innokas urheilija Edvard Lestander, koska wielä käy kylmistä huolimatta kerta wiikossa koskessa uimassa. Sietäisi asianosaisten ensi suvena uusia maistereita leipoessaan ottaa huomioon Eetumme uudet saavutukset. Maisterimme pitää kokeensa urheiluna, eikä salli niitä sekoitettawaksi fakiiritemppuihin.” Painissa Edvard Lestander osallistui alle 63½-kiloisten sarjaan, mutta enemmänkin valmensi nuoria painijoita. Juoksuissa hän osallistui pääasiassa 1500 metrin, 3000 metrin, 10 000 metrin, 20 000 metrin ja maratonin matkoille paikallisissa ja Tampereen Pyrinnön järjestämissä kansainvälisissä kisoissa. Maratonilla hänen aikansa vuonna 1914 oli 3 tuntia 34 minuuttia, jolla hän sijoittui kymmenenneksi. Myös hiihdossa hän osallistui jopa SM-kisoihin. Vuonna 1916 Lestander saa 35-vuotiaana komennuksen Venäjän armeijaan ensimmäiseen maailmansotaan. Hän julkaisee ilmoituksen Pirkkalan Uutisissa ennen asepalvelukseen astumistaan: ”Sydämelliset kiitokseni saan lausua Suomen Gummitehdas Osakeyhtiölle ja mainitun tehtaan johtajille ja työväestölle y.m. saamastani rahalahjasta 29.8.1916 K.E. Lestander”. Asepalvelus päättyy ilmeisesti alle vuoden kuluttua, sillä hän kiittää jälleen kesäkuussa 1917 saamistaan lahjoista sekä loma-aikana että asepalvelusaikana. Lestander kuului myös työväenyhdistykseen ja hänen tervehdyksensä näkyy Kansan Lehden palstoilla muiden nokialaisten nimien joukossa. Vuoden 1917 aikana Suomen poliittinen tilanne kärjistyi. Vasemmiston ja oikeiston vastakkainasettelu lisääntyi etenkin marraskuun suurlakon aikoina ja Nokiallekin perustettiin ensin järjestökaarti, sittemmin punakaarti. Edvard Lestander valittiin Nokian punakaartin pataljoonan päälliköksi. Tähän vaikutti varmaankin sotaväessä suoritettu palvelus ja hänen tunnettu urheilutaustansa. Sisällissota alkoi 27.1.1918 ja punakaarti otti päivää myöhemmin vallan Nokialla, kuten tapahtui myös koko Etelä-Suomessa. Nokian punakaarti ei suorittanut paikkakunnalla takavarikkoja pahempaa terroria eikä murhia. Nokian punakaartilaiset osallistuivat taisteluihin muun muassa Vilppulassa, Juupajoella, Orivedellä, Suodenniemellä ja Tampereella. Suomen sotasurmat tiedoston mukaan Edvard Lestanderin elämä päättyi Hämeenkyrössä 2.4.1918 teloituskomppanian edessä. Valitettavasti pöytäkirjaa kenttäoikeuden tuomiosta ei ole löytynyt. Eräiden lähteiden mukaan kuulusteluja ei edes pidetty. Pirkkalan Uutisissa on kirkollinen muuttoilmoitus 3.7.1918: ”Wiikistä työmiehen leski Edla Kustaava Lestander muuttaa Uusikaupunkiin.” Voimme vain ihmetellä, miten kohtalo heitteli tätä monen toimen miestä 1900-luvun alkuvuosina. K.E.Helenius – seppä, korjauspajan etumies, järjestöaktiivi, punapäällikkö Kaarle Emil (Kalle) Iisakinpoika Helenius oli syntynyt 30.8.1875 Mouhijärvellä työmiehen poikana. Hän toimi vartuttuaan renkinä Mouhijärvellä, mutta joutui ennen vuotta 1900 kolmevuotiseen asepalvelukseen Venäjän armeijaan arvan numerolla 8. Helenius muutti joulukuussa 1902 Mouhijärveltä Nokialle. Hän on avioitunut 15.3.1903 Alma Matilda Julinin kanssa ja heillä oli ainakin viisi lasta. Nokialla Helenius työskenteli Suomen Gummitehtaalla, jossa hän ennen sisällissotaa toimi viilarina ja korjauspajan esimiehenä. Hän oli aloittanut kumitehtaalla 15.7.1904 eli tehtaan aloittaessa toimintansa Nokialla. Heleniuksen perhe asui ensin Viholassa ja myöhemmin Kankaantakana Penttilän mailla. Helenius lienee ollut nuoruudessaan levoton mies, koska oli joutunut käräjille syytetyksi muun muassa pahoinpitelystä, meluamisesta ja jumalan sanan pilkkaamisesta, on niistä sakotettu ja tuomittu istumaan vankeudessa useiden kuukausien ajan. Ilmeisesti avioituminen ja lapset rauhoittivat miestä huomattavasti. K.E. Helenius liittyi Nokialla työväenyhdistykseen ja vapaapalokuntaan, jotka molemmat kokoontuivat työväentalolla. Myös Heleniuksen nuorempi veli Frans Oskar oli aktiivinen vapaapalokunnassa ja työväenyhdistyksessä. Helenius valittiin vapaapalokunnan johtokunnan puheenjohtajaksi ja palopäälliköksi. VPK järjesti esimerkiksi vuosina 1908-11 kesäisin juhlia ”luonnon ihanalla Lintuniemen kentällä”, joka oli Nokianvirran rannalla. Juhliin järjestettiin urheilukilpailuja, kuten painia, juoksukilpailuja ja ammuntaa sekä tietysti torvisoittoa. Urheiluun osanottajien ilmoittautumiset otti vastaan K. E. Helenius. Vuonna 1912 Helenius valittiin Nokian Työväenyhdistyksen vahtimestariksi kolmesta hakijasta. Tämä ilmeisesti merkitsi sitä, että Heleniuksen perhe muutti työväentalolle talonmieheksi. Tämän voi päätellä esimerkiksi Pirkkalan Sanomien ilmoituksesta 17.3.1915: ”Wiime kuluneen helmikuun 21 p:nä ilmestyi luokseni suuri vaaleanruskea bernhardilaiskoira. Omistaja periköön koiran allekirjoittaneelta Nokian Työw. y:n talossa, uhalla ettei sitä säilytetä yli laissa määrätyn perimisajan. K.E.Helenius”. Myöhemmin työväentalo joutui maailmansodan aikana venäläisen sotaväen majapaikaksi. Ennen sisällissotaa Helenius oli merkittävässä asemassa työväenyhdistyksessä ja sen edustajana muun muassa Työväen Osuuskaupan edustajistossa sekä Pirkkalan elintarvikelautakunnassa. Tammikuun alussa 1918 hän toimi elintarvikkeiden inventaariotarkastajana yhdessä maanviljelijä E. Purran kanssa, koska maassa vallitsi ankara elintarvikepula. Marraskuun 1917 suurlakon aikana Helenius tilitti järjestökaartilaisten kanssa tamperelaiselta Paavolalta Emäkosken sillalla takavarikoimansa viljasäkit Osuuskauppaan. Hänen onnekseen kuitit löytyivät myöhemmin. Sisällissodan aikana Helenius valittiin Nokian punakaartin päälliköksi. Tähän varmaankin vaikutti paitsi aktiivisuus työväenyhdistyksessä, myös sotaväkikokemus. Punakaartin esikuntaan tai Pirkkalan vallankumouskomiteaan hän kielsi jyrkästi kuuluneensa myöhemmissä kuulusteluissa. Helmikuun alussa hän lähti Nokian punakaartilaisten kanssa Äetsään, jossa oli määrä takavarikoida tehtaan tuotteita, mutta Tampereen ja Riihimäen kaartilaiset olivat ne jo takavarikoineet ja vieneet Poriin. Tämän jälkeen nokialaiset määrättiin Korkeakoskelle, jossa Helenius oli vahtipäällikkönä nelisen viikkoa. Valkoisten vallattua Korkeakosken Helenius tuli Pitkäänniemeen, jossa oltiin vartiossa juoksuhaudoissa, sieltä peräännyttiin Pispalaan. Siellä Helenius oli Tahmelan juoksuhaudoissa, josta meni Hennerin taloon. Taloon osui shrapnellin laukaus, jonka sirpale haavoitti pahasti Heleniusta poskeen. Hän heräsi seuraavana päivänä Aleksanterin koululla. Valkoisten vallattua Tampereen, joutui Helenius hieman toivuttuaan 25.5.1918 vangiksi ja Tampereen pakkotyölaitokseen. Pakkotyölaitoksen lääkärintodistuksessa mainitaan, että Heleniuksen vasempaan poskeen on osunut kranaatin sirpale, joka on aiheuttanut ala- ja yläleuan murtuman ja suuri osa poskiluuta on kokonaan poissa, samoin vasen silmä. Suuta hän voi avata vain noin 1 sentin. Hampaita on irronnut tai poistettu ja kuulo puuttuu vasemmasta korvasta, koska rumpukalvo on haljennut. Helenius sai syytteen valtiopetoksesta, kuten muutkin punakaartilaiset. Päällikkönä hänet ehkä pelasti kenttäoikeudelta ja kuolemantuomiolta tämä haavoittuminen, jonka avulla hän voitti aikaa tilanteen rauhoittumiseen. Vankileirin sijasta häntä säilytettiin Tampereella, mihin ehkä sai myös ruoka-apua kotoa. Hänen syytteensä käsiteltiin vasta syksyllä valtiorikosoikeudessa, jossa oli asianmukaiset tuomarit ja käsittelyyn saatiin lukuisat lausunnot, joissa häntä myös puollettiin. Tärkeitä olivat löytyneet takavarikkokuitit ja erityisesti kumitehtaan insinööri Antti Anteron ja maanviljelijä Frans Eskon lausunnot. Antero totesi Heleniuksen kumitehtaalla käyttäytyneen siivosti ja tehneen työnsä hyvin, mutta ei toimintaa punakaartissa tunne. Esko mainitsi Heleniuksen auttaneen ryöstettyjen tavaroiden takaisin saamisessa. Tuomioiksi tuli 8 vuotta kuritushuonetta ja 12 vuotta vailla kansalaisluottamusta. Ilmeisesti Helenius armahdettiin melko pian, sillä Pirkkalan Uutiset kertoo 5.2.1920 seuraavaa: ”Tiistaina tammikuun 26 p:nä sattui Nokian Kummitehtaan rakennustyömaalla ikävä tapaturma. Kun rakennusmiehet latasivat erästä ampumareikää, sattui panos jollain tavalla laukeamaan, sillä seurauksella, että se repi työmies K. E. Heleniukselta osan päätä ja molempia käsiä. Tohtori Mäkkylä antoi loukkaantuneelle ensi apua, jonka jälkeen hänet kuletettiin Tampereelle yleiseen sairaalaan. Kapinan aikana menetti Helenius Pispalassa toisen silmän ja osan toisesta poskesta.” Kuin ihmeen kaupalla Helenius selvisi tästäkin koettelemuksesta ja tapaamme hänet 1920-luvulla edelleen Nokian työväenyhdistyksen toiminnassa. Näin murjoi kohtalo tätä nokialaista perheenisää sata vuotta sitten. Artikkelin kuvatekstiä on korjattu 7.2.2018 kello 16. Lestander on toinen mies oikealta eikä vasemmalta, kuten kuvatekstissä aikaisemmin luki. Punakapina Pirkkalassa, koonnut S.L. Tampereen kirjapaino, 1920 Tuomo Koivisto: Molemmin puolin kuohuvan kosken, Nokian Pyryn pitkä taival 1905-2005 Heikki Larjosalo: Nokian seutu kansalaissodassa, 1968 Valtiorikosoikeuden pöytäkirjat Digitaaliarkistossa Sanoma- ja aikakauslehdet Kansalliskirjaston digitoiduissa aineistoissa Pirkkalan ja Mouhijärven kirkonkirjat Nokian Renkaat Oyj, kotisivut Suomen sotasurmat 1914-1922 Pirkkalan sotasurmat 1918 " Kapinan jälkeen vangitut Nokian punakaartilaiset mainitsevat kuulusteluissa johtajikseen tavallisesti kaksi nimeä, Helenius ja Lestander."