Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Luonnollisesti persoonallisia!

Kun olin lapsi, niin kilit hyppelivät keväisin riemuissaan. Kilit ovat vuohen eli pukin ja kutun vauvoja. Ne nousevat jaloilleen heti synnyttyään ja jo päivän ikäisinä pystyvät hyppäämään korkealle. Vuohi on laumaeläin ja parasta seuraa sille on oma lajitoveri. Jos perhe ottaa yhden vuohen lemmikiksi eikä taloudessa ole muita eläimiä, pitää sille hankkia seuraksi kani tai kissa, sillä ihmiseen kiintyvänä se saattaa ikävöidä yksin jäädessään. Vuohi ei karkaa kotoaan. Se viihtyy pihassa irrallaan ja seuraa isäntiään kaikkialle. Kilit ovat suloisia, mutta kasvavat nopeasti isoiksi. Vuohi on lemmikkinä viisas ja mielenkiintoinen persoona, joka vaatii omistajaltaan hyvää huumorintajua ja ymmärrystä. Vastalahjaksi se antaa aitoa ystävyyttä ja kiintymystä. Olen maalaistalon kasvatti. Meillä oli monia eri kotieläimiä. Pikkupoikana olin päivät maatalon töissä, mutta iltaisin ja sunnuntaisin leikin sisarusteni kanssa – toisinaan eläinten kera. Muistan, miten monet niistä vaikuttivat todella iloisilta, mutta kilit olivat kaikkein riemukkaimpia. Ihmettelin, mistä niiden ylenpalttinen elämänhalu kumpuaa. Kileiltä voi oppia paljon. Myös meidän ihmisten pitäisi elää enemmän hetkessä. Yrittää olla tyytyväisiä vähempään ja toimia laumamme kanssa vuorovaikutuksessa. Jos ihminen elää yhteiskuntakelpoisesti, niin myös hänen tapansa toimia ja persoonallisuutensa pitää hyväksyä ja huomioida. Yksinolon mahdollisuus annetaan sitä tarvitsevalle. Psykologi Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan on ihmeellistä, että opettajalla on lupa jo alakoulussa arvottaa oppilaan persoonallisuus "huonoksi", jos tämä ei ole aktiivinen tunneilla. Samaan aikaan esimerkiksi älykkyyden arviointi on Suomessa tabu: oppilaan älyllisiä valmiuksia ei saa huomioida opetusta suunnitellessa – se kun ei olisi tasa-arvoista. Sekä koulussa että työelämässä persoonallisuus on noussut kohtuuttoman suureen asemaan taitojen ja suoritusten sijaan. Ihmisille kuuluu antaa tilaa kasvaa ja kehittää itseään, mutta osana luomakuntaa, johon lisäksemme kuuluvat eläimet ja luonto. On ehkä vaikea nähdä sitä kaikkea hyvää, mitä ympärillämme on, vaan yritämme tavoitella rauhaa pelkästään mammonan kautta. Jakakaamme ympäristöömme elämäniloa, kaikkein arvokkaimpia asioita kun ei rahalla saa.