Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Hartaus: Armosta kynttilänpäivään

–Armoa, armoa! huutaa hankeen vajoava ja lunta suustaan sylkevä paljaspäinen poika. Hän takoo nyrkeillään ryömivää isoveljeä selkään. Lumilinnan valloitus on käynnissä. Ämpärillinen jääpalloja ropisee murtuvaan muuriin, poikien nauru tukahtuu rynnäkön meteliin. Huutava poika kiskotaan mukaan. Pipot lentelevät. He nousevat lumikinoksen harjalle ja päästävät ilmoille vihlovan huudon. Voittajat ja häviäjät heittävät ylävitoset ja keskinäinen kilpailu on hetkessä pois pyyhkäisty. Kaikki ovat kavereita ja sota on sovittu, kun he liukuvat möykkyistä mäkeä alas. Pojat alkavat koota lumilyhtyä pimenevää iltaa. –Rauha maassa ihmisillä, joilla on hyvä tahto! Isä huikkaa ikkunan raosta ja ojentaa kynttilän pätkän ja tulitikut. Pojat kyyristyvät lyhdyn ympärille tuulen suojaksi. Heidän keskeltään kohoaa ilmaan huurupatsas. Viime sunnuntaina vietimme ansaitsemattoman armon pyhää. Seurakuntaa kehotetaan kilvoittelemaan kärsivällisesti. Jumalan armoa ei ansaita. Hänen hyvyytensä on sama kaikkia kohtaan. Lapsi on olemassa yhteydessä toiseen ihmiseen. Syrjään vetäytyvästä lapsesta ollaan huolissaan, ellei lapsi keskity omaan leikkiin tai tiedetään lapsen viihtyvän yksinkin. Lapsi lähestyy aikuista, kun sitä itse tarvitsee. Näin ymmärrän myös yhteyden Jumalaan. Meitä on hengellisille suurjuhlille rientäviä, suuriäänisiä rukoilijoita ja yksin hiljaisuuteen vetäytyviä mietiskelijöitä ja kaikkea siltä väliltä. Jumala on huolissaan yksin jäävistä ja jättäytyneistä. Masentunut ystäväni kertoi miten hänen elämänsä kaventui yhteen valon lähteeseen, jolla oli kaunis kehä. Puhalluksen päässä oli kaiken loppu ja pimeys. Jumalan armosta kynttilän valo voitti. Vietämme tulevana sunnuntaina 4.2. kynttilänpäivää. Se juontaa keskiaikaisesta tavasta vihkiä vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät. Me muistamme Jeesus-lapsen tuomista temppeliin ja hänen jumalallista kirkkautta, joka tuli maailmaan ja ilmestyi meille. Pojat katsovat keittiön ikkunasta lumilyhdyn valaisemaa hiilihuulin virnuilevaa lumiukkoa. Sen käsi roikkuu ja olkihattu on kallellaan. Ukon leualle on valahtanut porkkana, jota kurkottelee suuhunsa säikky rusakko. Ranskanleivän päällä on paksu kerros voita. Siihen jää hampaan jäljet. Lauantaimakkara maistuu ja kaakaon lämpö painuu poikien väsyneisiin jäseniin. Suloinen uni vie mennessään, kun isä peittelee heitä jalkapallolakanoiden väliin. –Hyvää yötä Jeesus myötä; kuiskaa suojelusenkeli maan korvessa taulusta.