Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Nokialla säästyttiin pahimmilta terroriteoilta – vuoden 1918 sota jätti silti jälkeensä katkeruutta teollisuuspaikkakunnalle

Vaikka Nokialla ei sisällissodan aikaan niin sanottua punaista terroria ollutkaan, sota jätti jäljet. –Yhteiskunta jakautui entistä enemmän kahtia, FT historiantutkija Jussi Koivuniemi sanoo. Surmat ja kuolemat jättivät katkeruutta punaisten puolelle. Toisaalta valkoisella puolella sota koettiin työväestön kapinana. –Se oli heillekin voimakas ja traumaattinen kokemus. Vaikka Nokialla uhreilta lähes säästyttiin, he kuulivat tapauksista, joita olisi voinut tapahtua Nokiallakin. Koivuniemi sanoo, että Nokian selviäminen koettelemuksista ilman taisteluita on osittain sattuman kauppaa, osittain kiinni paikkakunnan luonteesta tehdaspaikkakuntana. Suurin osa väestöstä oli töissä tehtaissa. Punakaartit takavarikoivat ja valvoivat kaikkea Nokian punakaarti oli perustettu jo vuoden 1917 lokakuussa. Nykyisen Nokian alueella kaarteja oli myös Siurossa, Tottijärvellä ja Suoniemellä. Punakaartit valvoivat kaikkea, rajoittivat kulkemista ja tekivät kotitarkastuksia. Ne takavarikoivat aseita ja viljaa, voita, lihaa ja sokeria, sillä maassa vallitsi vaikea elintarvikepula. Nokian kaarti ei syyllistynyt terroritekoihin. Sen sijaan Tottijärven punaiset surmasivat helmikuun 3. päivänä Tottijärven työväentalolla helsinkiläisen poliisin Herman Granttilan ja seuraavana päivänä Vesilahden poliisin Lähteenmäen. Nimismies ja kirkkoherra teloitettiin Kaksi Siuron punakaartilaista ampui 31. tammikuuta Hämeenkyrön nimismiehen Väinö Nyströmin ja tämän pojan Lauri Nyströmin. Heitä syytettiin valkoisten avustamisesta. Siuron työväentalolla pidetyn punakaartin kokouksen jälkeen Nyströmit vietiin ammuttavaksi Siuron rautatiesillan läheisyyteen. Siuron punakaartilaisia oli mukana myös Suodenniemellä, jossa ammuttiin kirkkoherra Kaarlo Kalpa 13. helmikuuta. Myös häntä syytettiin valkoisten avustamisesta. Punakaartilaiset taistelivat kotikyliänsä kauempana. Esimerkiksi Nokian punakaarti oli mukana Vilppulan taisteluissa sekä Tottijärvellä ja Tampereella. Siuron kaartilaiset lähtivät puolestaan Kyröskosken ja Ikaalisten rintamille. Punaisten vallassa maalis-huhtikuulle Nokian seutu pysyi punaisten vallassa maaliskuun loppuun saakka. Punaisten rintamat murtuivat Ikaalisissa ja Kankaanpäässä maaliskuun puolivälin jälkeen, jonka jälkeen valkoiset etenivät kohti punaista Tamperetta. Siuro miehitettiin taisteluitta 26. maaliskuuta. Seuraavana päivänä miehitettiin Nokia, jossa ammuttiin vain muutama laukaus. Tottijärvi oli vuorossa huhtikuun alussa, jossa taisteltiin parin päivän ajan. Suojeluskunnat ottavat vallan Valkoisten suojeluskuntia perustettiin punaisten vetäydyttyä. Valkoiset räjäyttivät tehtaan sillan Nokialla ja miinoittivat pitäjänsillan, sillä punaisten pelättiin hyökkäävän Tottijärveltä ja Vesilahdelta. Nokian suojeluskunta teloitti kaksi miestä, kumitehtaan välskärin Magnus Setälän ja työmies Ferdinand Jokisen. Setälä oli ollut ensiaputehtävissä punakaartissa. Jokisen teloitussyyksi kirjattiin rosvous. Tottijärvellä puolestaan teloitettiin kapinallisina seitsemän miestä. Siuron kenttäoikeus teloitti Siuroon perustettiin lisäksi kenttäoikeudeksi muodostunut kuulustelukeskus, jossa toimeenpantiin tähän saakka traagisimmat teloitukset. Punavankeja säilytettiin Siuron työväentalolla. Miehet olivat salissa ja naiset näyttämöllä. Maaliskuun 27. päivä Siurossa teloitettiin ensimmäinen punainen, suoniemeläinen työmies Vihtori Visanen, joka oli toiminut punakaartin muonituspäällikkönä. Seuraavalla viikolla teloitettiin 4 punakaartilaista ja tahti jatkui samankaltaisena aina huhtikuun 12. päivään saakka. Kahden viikon tauon jälkeen Siurossa herättiin verenpunaiseen aamuun. Huhtikuun 25. ja 26. päivän välisenä yönä Siuronkalliolla oli ammuttu 15 ihmistä. Muistitiedon mukaan teloittajat olivat olleet vahvassa humalassa. Siuron teloitukset loppuivat tuohon yöhön. Paljon lienee ollut merkitystä Kauniaisten kartanon patruunan Lennart Rosenlewin puuttumisella asiaan. Hän näki yölliset verijäljet ja piti tiukkasanaisen puhuttelun valkoisten esikunnassa. Vankileiriltä alettiin vapauttaa vankeja jo heti seuraavana päivänä. Raskaammista rikoksista epäillyt siirrettiin Tampereen ja Toijalan vankileireille. Vankileirit veivät monen hengen Sota ei vielä ollut ohi. Punaisia virui vankileireillä. Esimerkiksi Nokian punakaartilaisia kuoli vankileireillä yhteensä 75. Kolme tuomittiin kuolemaan ja loput kuolivat tauteihin ja nälkään. Henkensä menetti nykyisen Nokian kaupungin alueella 2,1 prosenttia väestöstä. Nykyiseen väkilukuun suhteuttuna se merkitsee noin 700 kuollutta. Sisällissota käytiin Suomen senaatin ja Suomen kansanvaltuuskunnan johtamien joukkojen välillä 27. tammikuuta – 15. toukokuuta 1918. Senaatin asevoimina olivat valkoiset joukot ja kansanvaltuuskunnan joukkoina Suomen punainen kaarti, punaiset. Ulkovalloista Neuvosto-Venäjä tuki punaisia ja Saksan keisarikunta valkoisia. Sisällissota vaati kaikkiaan 38 000 uhria. Lähteinä: Jouko Jaakkola et al: Suoniemen historia Kuloveden rantojen asuttamisesta 2000-luvulle , Jouko Jaakkola: Vuoden 1918 sota Nokian seudulla . Artikkeli NU 1.5.2013, Jussi Koivuniemi et al: Nokian ja Pirkkalan historia 1865–1993 .