Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Mummu, mummi, ukko, pappa vai jopa hemu – oma isovahemman nimi on tarkkaan mietitty valinta

Isyyslomalla on aikaa miettiä kaikenlaista. Kuten vaikka isovanhempien nimiä. Lapselle ne ovat itsestäänselvyyksiä. Mummu on mummu , ja se on aivan eri asia kuin mummi tai mummo . Lapsi tietää, että mummulla on myös ristimänimi, mutta se tuntuu etäiseltä ja vieraalta, kuin toisen ihmisen nimeltä. Lapsena ei tule ajatelleeksi, että jokaisen isovanhemman nimityksen taustalla on tietoinen valinta. Olenkin nyt seurannut omien vanhempieni ja appivanhempieni valintoja suurella kiinnostuksella. Omat vanhempani halusivat olla mummu ja pappa . Myös minun mummuni on vielä elossa, hän on nyt isomummu . Vaimoni isä halusi olla ukko . Anoppini keksi itselleen mahdollisesti aivan ainutlaatuisen kutsumanimen hemu . Se on perua hänen lapsuudenaikaisesta kutsumanimestään, ja se toimii isovanhempinimityksenä aivan loistavasti. Netistä löytyy googlettamalla Kielikellon artikkeli lehden numerosta 3/1989, jossa käydään läpi suomalaisia isovanhempien nimityksiä. Maila Vehmaskosken kirjoittamassa artikkelissa siteerataan R. E. Nirvin teosta Synonyymitutkimuksia sukulaisnimistön alalta (Helsinki 1952). Nirvi katsoo, että suomen kielessä olevat isoisää ja isoäitiä merkitsevät sanat on saatu neljällä eri tavalla: Ensiksi on muutamia vanhoja omaperäisiä sanoja. Toiseksi äitiä ja isää merkitsevät sanat ovat siirtyneet tarkoittamaan isoäitiä ja isoisää. Kolmanneksi on lainasanoja ja neljänneksi käännöslainoja. Karjalasta peräisin oleva Ukko on esimerkki ensimmäisestä kategoriasta. Toiseen kategoriaan kuuluu esimerkiksi pappa, joka tarkoitti aluksi isää, sittemmin isoisää. Nirvin mukaan siirtymä tapahtui, kun perheessä lapset ovat alkaneet puhutella isovanhempiaan, kuten ovat kuulleet omien vanhempiensa heitä puhutelleen. Esimerkin kolmannestakin kategoriasta löydän omasta perheestäni. Kutsuin äidinisääni tuffaksi , joka on laina ruotsin storfar -sanasta. Samoin mummu ja mummo tulevat ruotsin sanasta mormor . Neljännen kategorian sanat, eli käännöslainat taitavat olla arjessa vähiten käytettyjä. Harva lapsi sitä pyytää isoäitiä (stormor) tai isoisää (storfar) ottamaan syliin. Suomen kieli on rikas näköjään myös isovanhempien nimitysten osalta. "Isoisää ja isoäitiä…merkitsevät sanat on saatu neljällä eri tavalla."