Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Pikkupoika halusi istua bussissa jonkun ihmisen vieressä – Lue, mitä ihmettä siitä seurasi

Kaikki kaunis ja tärkeä tapahtuu linja-autossa Nokian ja Tampereen välillä. Kuten seuraava tuiki erikoinen episodi tältä maanantailta. Nuori äiti nousee linja-autoon kahden lapsen kanssa. Toinen, vauva vasta, nukkuu vaunuissa. Äiti asettuu hänen kanssaan omalle paikalleen ja kehottaa toista lasta, arviolta kolmevuotiasta poikaa, istumaan takana olevalle penkille. Poika vastustelee. –Mä haluan istua jonkun vieressä, poika sanoo. –Istu nyt siihen. Äiti seisoo tässä lähellä, vastaa äiti lempeästi. –Mutta mä haluan istua jonkun ihmisen vieressä, poika sanoo jo niin painokkaasti, että muut matkustajat heristävät korviaan. Sanoiko poika, että hän haluaa istua jonkun vieressä? Ennen kuulumatonta! Ei kukaan tamperelainen eikä varsinkaan nokialainen halua ikinä istua bussissa kenenkään vieressä. Äiti huokaa. –Ehkä joku vielä istahtaa siihen viereen, hän valaa uskoa poikaan. Hento toivo viriää pojan silmissä. Hän katsoo vedoten jokaista bussiin nousevaa. Turhaan. Kukaan ei istahda hänen viereensä. Itse istun vinosti melkein takana. Mietin kuumeisesti: jospa uskaltaisin tehdä maailmankaikkeuden ensimmäisen vierusteon, nousta ja kysäistä: –Hei, onko tässä tilaa? Mitä sitten tapahtuisi? Ei mitään paitsi hyvää. Istuisimme vierekkäin, vanhus ja lapsi, varmaan vaiti, Pispalan mäkeä katsellen. Ihmeellinen lämpö ympäröisi meidät, taikapiiri, jonka sisään pääsevät vain linja-autossa melkein vahingossa vierekkäin istuvat ihmislapset. Olen jo nousemaisillani, kun äiti sanoo pojalle. "Nyt!" Ja katso: poika ylettyy kuin ylettyykin painamaan ensimmäisenä maagista STOP-merkkiä ja hymy valaisee hänen kasvonsa. Päättyi siis onnellisesti tämäkin bussimatka. Minä jään istumaan yksin vierelleni rinnassani outo tunne: aivan kuin olisin juuri äsken sekä saavuttanut että menettänyt jotain suurta ja ihmeellistä. Yhteyden ihmiskuntaan. P.S. Edellä kirjoitettua ei pidä tulkita siten, että haluan kenenkään istuvan viereeni bussissa, ellei ole ihan pakko.