Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Poliitikon palvonnasta

Presidentinvaalit lähestyvät kovaa kyytiä ja jälleen velvollisuutenani olisi kansalaisena käyttää demokraattista oikeuttani äänestää. Nyt kohteena on periaatteessa maan keulakuva ulospäin. Ikään kuin missikisat, joissa tärkeää on, miten ehdokas esiintyy edukseen maailman areenoilla ja suurvaltojen päämiesten seurassa. Ulko- ja turvallisuuspoliittinen osaaminen ja uskottavuus ovat määräävä tekijä siinä, kenelle ääni kannattaa antaa. Ehkä sillä ideologiallakin on oma merkityksensä. Vai pitäisikö unohtaa kaikki kriteerit ja ajatella, että mikään ei muutu kuitenkaan ja äänestää protestiksi räävittömintä moottoriturpaa? Näin ajattelee nykyisin maailmanlaajuisesti moni äänestäjä. Mutta pitääkö itsensä päästää niin helpollakaan, että luovuttaa ja painaa paniikkinappulaa? Vähän niin kuin valitsisi puolisoksi ensimmäisen hyvän iskurepliikin heittäjän selvittämättä tarkemmin tämän tausta-ajatuksia. Seuraavana aamuna saa sitten hävetä hutilointiaan. En aina, mutta usein eri vaaleissa olen äänestänyt ehdokasta, jota suurin osa muista äänestämään vaivautuneista ei ole valinnut ehdokkaakseen. Olen toiminut näin ihan jo siitäkin syystä, että haastaminen ja kyseenalaistaminen on toimivassa kansanvallassa tärkeää. Ihmisten jalustalle nostaminen ja idolisointi on tyypillistä ihmisille, myös ja varsinkin politiikassa. Sellaista pyrin välttämään. Mitä korkeammassa asemassa oleva henkilö, sitä kriittisempi hänen toimiaan kohtaan saa ja pitää olla. Tällaisen ihmisen käsissä on kuitenkin huomattavasti enemmän valtaa kuin monen muun ja niinhän sitä sanotaan, että mitä fiksumpi ihminen, sitä laajakantoisempia virheitä hän tekee. Edes paljon opiskellut, kokenut tai Mensa-nero ihminen ei nimittäin ole virheetön. Vaikka kuinka arvostaisi ihmistä ja ihailisi jotakin hänen piirrettään, virhekoodi on myös hyvä paikantaa ja olla siitä tietoinen. Hän on ihminen: jonkun lapsi, sisarus, puoliso, ystävä, kollega. Joku näkee hänet toisin kuin ihmismassat, kannattajat tai toimittajat. Kun näen hyvännäköisen puolisoehdokkaan, haastan häntä kaksin verroin enemmän kuin tylsempää kandidaattia. Kyllä se puutepuoli sieltä paljastuu ja sitten voi tehdä pitkällä aikavälillä viisaampia valintoja. Näin myös presidenttiehdokkaiden kanssa. Kun huomaat ihailevasi, kyseenalaista. Älä ole liian helppo nakki. "Seuraavana aamuna saa sitten hävetä hutilointiaan."