Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Ikävöin lankapuhelinta – se ei tarvinnut salasanaa eikä uuteen malliin siirtyminen tuottanut vaikeuksia

Minulla on uusi työpuhelin. Käyttöjärjestelmä on tuttu, mutta muutoin puhelin on vielä outo. Kaikki vie aikaa enemmän kuin ennen. Jostain syystä en ole yhtään innoissani uudesta laitteesta. Jotta siitä saa täyden hyödyn irti, pitäisi olla aikaa tutustumiseen ja opettelemiseen. Vaikka ihmisen pitäisikin olla pelkästään ilahtunut uudesta ja hienosta vempaimesta, minä muistelen kaiholla niitä aikoja, jolloin meillä oli vain lankapuhelimet. Ensimmäinen puhelin, minkä kotoa muistan, oli 1970-luvun kirkuvan oranssi ja siinä oli pyörittävä numerovalitsin. Se toimi ilman salasanaa. Puhelin oli vahvaa tekoa: siinä ei ollut näyttöä, joka olisi voinut rikkoutua ihan vain siksi, että se olisi tipahtanut lattialle. Vaan eipä se taskuun mahtunutkaan, vaan sille oli varattu kokonainen puhelinpöytä, jossa oli oma tasonsa puhelinluetteloille. Naapurissa oli varsinainen puhelinkeskus: yhdistetty puhelintaso ja -penkki, jolle kelpasi istahtaa pitkän puhelun ajaksi. En muista, oliko puhelimessa mukana käyttöohjeita, mutta ei niihin varmastikaan ollut tarvetta. Kun johto oli seinässä, puhelin oli käyttövalmis eikä usean päivän mittaiset sähkökatkotkaan vaikuttaneet mitenkään puhelimen toimivuuteen. Jossakin vaiheessa meillekin tuli beesin värinen laatikkomallin lankapuhelin, jossa oli numeronäppäimet. Uuteen malliin siirtyminen ei tuottanut vaikeuksia. Eihän noissa tietenkään ollut mukana kameroita, mutta meilläpäs oli tuohon aikaan oikein filmikamera eli kuvamuistojakin on noilta ajoilta jäljellä. Kuvat on liimattu säntillisesti albumeihin, joissa ne ovat edelleenkin tallella, tosin vähän kellastuneina. Samaa ei voi sanoa niistä lukemattomista digikuvista, joita on jäänyt vanhojen tietokoneiden ja puhelimien syövereihin odottamaan sitä kuuluisaa hetkeä, jolloin on aikaa perata ja valikoida kuvia. Ei tule sitä hetkeä koskaan. Toki lankapuhelimissakin oli omat puutteensa. Puhelimen johto kiemurteli helposti tuhannen kierteille eikä puhelinta pystynyt viemään omaan rauhaan, vaan oli selvitettävä kuulumiset koko perheen kuunnellessa. Tosin onpa sitä nykyäänkin usein sidottu johtoon ja seinään, koska älypuhelimia on ladattava niin usein. Ja nyt me selvitämme kuulumisia koko bussin kuunnellessa.