Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Aktivoitukaa nyt, luuserit

"Kiitos mielenkiinnostanne avoinna ollutta työpaikkaa kohtaan. Saimme tehtävään kaikkiaan 420 hakemusta, ja olemme valinneet haastateltavat. Valitettavasti sinä et ollut tällä kertaa heidän joukossaan." 420 hakemusta! Jösses sentään. Tarina on vieläpä tosi. Tampereelle oltiin vuosia sitten avaamassa uudenlaista farkkumyymälää, ja niinpä minäkin laitoin hakemuksen menemään. Punnitsin omia kykyjäni, otin työnantajasta selvää, kohdensin, analysoin, väänsin ja käänsin, yritin välttää "sitä puhkikulunutta aloitusta" ja "niitä kymmentä sudenkuoppaa" ja "sitä tyypillisintä virhettä cv:ssä". Oikoluin tekstin kerta toisensa jälkeen, ja aloin jo itsekin uskoa, että hei, tämä paikkahan on minun. Kunnes. Rituaali lienee tuttu kaikille, jotka ovat olleet työttömänä muusta syystä kuin omasta tahdostaan. Samoin tuttua lienee se, että mitä useammin tämän rituaalin toistaa, sitä nopeammin ammatillinen itsetunto valuu kuin hulevesi konsanaan jonnekin hevonnevalle. Ei ole millään tavalla helppoa tai henkisesti vahvistavaa, ei työelämässä niin kuin ei siviilissäkään, antaa kaikkensa vain tullakseen ammutuksi alas kerta toisensa jälkeen. Niin kovasti toivon, että työttömillä tilanne olisi tänä päivänä toinen. Tiedättehän te, talouskasvu ja työllisyystilastot ja hallituksen ponnistelut ja plaaplaa. Mutta pahoin pelkään, että vuoden alussa voimaan astunut aktiivimalli on vain yksi lisäisku niiden kasvoille, jotka todella yrittävät. Ja vielä konkreettinen sellainen, koska puhutaan rahallisesta rangaistuksesta. Nyt norsunluutornistaan kurkistelevat päättäjämme tuhahtavat, että ainahan voit ryhtyä yrittäjäksi. Neljän kuukauden päästä toki voi käydä niin, jos te-palvelut niin päättää, että jäät täysin vaille tuloja. Ja saahan jokainen nyt tuosta vain itselleen duunia 18 tunniksi viikossa. Jollei saa, niin ainakin työllistymistä edistävistä palveluista löytyy jokaiselle jotakin. Vaikket nyt pääsisikään siihen joukkoon, joka hakemaasi työvoimakoulutukseen valitaan, niin ainahan voit opiskella. Toki opintojesi kelpoisuudesta päättää te-palvelut. Omalla kohdallani vastaus oli aikanaan "hah, siinähän opiskelet, mutta ei sulle kukaan sitten mitään maksa". Entä miten tämä vaikuttaa niihin työttömiin, jotka eivät tähän päiväänkään mennessä ole hakeneet töitä? Ja niihin, jotka tunnustautuvat elintapatyöttömiksi? Tai niihin, jotka paiskivat osan vuodesta töitä ja seikkailevat lopun maailmalla? No, ei yhtään mitenkään. En tiedä, ehkä tämä on lapsellinen ajatus, mutta jos ihminen haluaa töitä, hän myös hakee niitä. Ihan omalla aktiivimallillaan.