Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Vuoden tinajutut: Kansainvälisesti tunnettu filosofi löysi täydellisen hirsipirtin Siurosta ja ihastui välittömästi

Elisa Aaltola istuu kotinsa keittiön pöydän ääressä ja katselee ulos. Vanhan hirsitalon tunnelma on raukea. –Tämän talon on rakentanut Knuutilan kartanon isäntä, Frans Knuutila , vuonna 1900. Huhujen mukaan hän rakensi tämän piialleen, joka oli isännälle raskaana, Aaltola kertoo. Ikkunasta pilkahtelee järvi, jonka jäällä Aaltola ulkoilee koiriensa kanssa lähes päivittäin. Luonto on juuri se syy, miksi eläin- ja ympäristökysymyksiin sekä moraalipsykologiaan keskittynyt filosofi muutti Siuroon seitsemän vuotta sitten. –Asuin sitä ennen Englannissa kahdeksan vuotta. Sitten sain Itä-Suomen yliopistosta lehtoraatin ja aloin miettiä minne haluaisin Suomessa asettua, Aaltola muistelee. Itä-Suomi ei houkutellut kotipaikkana. Tampereen seutu sen sijaan alkoi kiinnostaa siksi, että maakunnasta on lyhyt matka joka paikkaan. –Sitten löysin Siuron ihan sattumalta ja ihastuin välittömästä tämän paikan henkeen. Vanhat talot ovat upeita ja täällä on valtavasti metsiä missä kulkea. Niissä Aaltola kulkeekin päivittäin kolmen koiransa kanssa. Kaikki koirat on pelastettu Romaniasta kaduilta. –Yksi niistä on kolmijalkainen. Tiesin, että isot mustat koirat eivät saa siellä kotia muutenkaan helposti, joten tämä kolmijalkainen oli toivoton tapaus. "En kaipaa työyhteisöä" Vaikka Elisa Aaltola on tutkijana Itä-Suomen yliopistossa, onnistuu työ enemmän kuin helposti Siurosta. –Olen filosofi, joten en tarvitse laboratoriota. Minun täytyy vain päästä kirjallisuuden äärelle. Tällä hetkellä Aaltolalla on kesken useita eri kirjaprojekteja. –Sen vuoksi minulle sopii hirveän hyvin, että olen vain hirsipirtissäni hiljaa ja kirjoitan. Minä en kaipaa työyhteisöä tai työhuonetta, viihdyn aika paljon yksin. Yksi projekteista ilmestyy ensi syksynä suomenkielellä, pari muuta englanniksi. Teokset käsittelevät muun muassa empatiaa sekä häpeän ja syyllisyyden roolia ihmisten moraalisessa ajattelussa. Koko ajan rinnalla kulkevat myös eläinten oikeudet. –Se on ollut minun työssäni pääpainona, mutta viime aikoina moraalifilosofia ja -psykologia ovat tulleet vahvasti rinnalle. Eläinten puolella lapsesta asti Eläinkysymys nousi Elisa Aaltolan mieleen jo varhain lapsuudessa. –Olen kotoisin maaseudulta hyvin pienestä ja harvaan asutusta kylästä. Olin hyvin paljon tekemisissä tuotantoeläinten kanssa, sillä lähes kaikilla ystävilläni oli maatila. Pieni tyttö ahdistui tajutessaan, että samat siat, lehmät ja kanat, joita lapset rapsuttelivat päivät pitkät, päätyivät jossain vaiheessa teurastettaviksi ja lautaselle. –Se alkoi näkyä jo hyvin varhaisella iällä kriittisyytenä ihmisten eläinsuhdetta kohtaan. Minua hämmensi se kovasti ja olin siitä aika äänekäs. Kirjoitin muun muassa kiukkuisia kirjoituksia omaan paikallislehteemme, hän nauraa. Aaltola iloitsee siitä, että viime vuosina eläinasia on noussut enemmän tapetille. –Viimeinkin asiaa käsitellään ihan vakavissaan eri tieteenaloilla. Toivottavasti se alkaa näkyä pian paremmin myös poliittisissa päätöksissä. Ihmiset delfiinien puolella Kun Särkänniemen delfiinejä siirrettiin Kreikkaan, haastateltiin Elisa Aaltolaa monissa medioissa. Hän pitää hyvänä asiana sitä, että ihmiset kokevat suurta huolta muun muassa delfiinejä ja eksoottisia villieläimiä kohtaan. Aaltola kuitenkin toivoo, että omaa eläinsuhdetta pohdittaisiin muutenkin. –Ihmisten on helpompaa murehtia sellaisten eläinten kohtaloa, jotka eivät kosketa heidän arkipäiväänsä. Kaikki pitävät norsuja ampuvia ihmisiä hirviöinä ja koiria syöviä kiinalaisia hirvittävinä olentoina. Mutta samalla monella jää miettimättä se, miten he kohtelevat omilla kulutusvalinnoillaan vaikkapa sikaa tai lehmää, hän huomauttaa. Tutkimusten mukaan ihmiset pitävät niitä eläimiä vähiten älykkäinä, joita he syövät eniten. Kuitenkin esimerkiksi sika on tutkimusten mukaan hyvin älykäs eläin. –Kun oma vastuu esimerkiksi sikojen kohtelusta tuotantoeläimenä nostetaan esiin, ihmiset menevät jopa kiukkuiseen tilaan ja saattavat ärtyä, Aaltola sanoo. Hän nostaa esiin monet suomalaisen lihan jalostuksen ongelmat, joista harva edes tietää. –Me emme halua uskoa, että Suomessa olisi sellaisia lakeja, jotka mahdollistaisivat eläinten kohtelemisen huonosti. Silti esimerkiksi sikoja pidetään porsitushäkeissä, joissa ne eivät voi liikkua ollenkaan. Ja se on aika helvetillinen kokemus älykkäälle eläimelle. Yhtenä isona ongelmana on lihan halpa hinta. Tilakoot ovat suuria ja tuotanto tehostettua. Kustannuksia joudutaan minimoimaan, jotta halvasta hinnasta jää jotakin itsellekin. –Se tarkoittaa sitä, että eläimiä kasvatetaan aivan liian nopealla tahdilla ja tilat ovat ahtaita. Kuluttajan on katsottava peiliin ja mietittävä, miksi hän ostaa halpaa lihaa. Jos possusuikalerasia maksaa euron, ei eläimiä ole voitu kohdella kovin kunnioitettavasti. Tilalla ei yksinkertaisesti ole resursseja tehdä niin. Viime joulukuussa Elisa Aaltola käveli iltapuvussaan presidentinlinnaan. Kun lehdet listasivat pirkanmaalaisia juhlijoita, loisti Aaltolan nimi poissaolollaan. Vain harva tietää, että kulmillamme asuu arvostettu filosofi. Elisa Aaltola on suomalainen filosofi, joka on keskittynyt eläin- ja ympäristökysymyksiin sekä moraalipsykologiaan. Hän väitteli vuonna 2006 tohtoriksi Turun yliopistosta ja hänen väitöskirjansa käsitteli eläinten moraalista arvoa. Tällä hetkellä hän työskentelee Itä-Suomen yliopistossa filosofian tutkijana. Aiemmin hän on työskennellyt muun muassa Turun, Lancasterin ja Manchesterin yliopistoissa. Aaltola on kirjoittanut useita teoksia ja julkaissut kymmeniä kansainvälisiä artikkeleja. Lisäksi hän osallistuu aktiivisesti eläinten oikeuksia käsittelevään yhteiskunnalliseen keskusteluun.