Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Hartauskirjoitus: Kansojen kuningas

Näin vuoden lopulla katselin vanhoja saarnojani. Huomasin, että pastori on saarnannut kääntymystä, itsensä tutkiskelua ja hiljentymistä. Jouluna on iloittu syntyneestä Jumalan pojasta, joka tuo ilon ja toivon maailmaan. Kristus on keskellämme sanassa ja sakramentissa. Perussanoman lisäksi oli hauska huomata jokaisen vuoden omat painotuksensa. Milloin se on ollut esimerkiksi talouden madonluvut, milloin ihmisten kylmyys. Tämän joulun odotukseen liittyivät Suomen 100-vuotisjuhlat, presidentin vaalien tohinat ja paljon on pohdittu suomalaisuutta. Vuoden aikana on ollut puhetta maahanmuuttajista ja heidän aiheuttamista peloista. Toivottavasti muutaman vuoden päästä, kun selaan vanhoja saarnojani, huomaan, että suurimmat pelkomme olivat aiheettomia. Aika kuluu, vieras muuttuu tutuksi. Toivottavasti näen suomalaisuuden rohkeutena pitää yllä niitä arvoja, joille tämä maa on rakennettu. Toivottavasti näen suomalaisten kantavan toistensa kuormia yhä enemmän, olimmepa sitten kuinka erilaisia tahansa. Vieraita kävi myös vastasyntyneen Vapahtajan luona. Idän tietäjät, kolme kuningasta, niin kuin vanha perimätieto heistä kertoo, kävivät kumartamassa Kristusta. Perimätieto kertoo eri kansojen kuninkaista, jopa eri maailman osien kuninkaista, jotka tuovat lahjansa Kristukselle. Kuka on meidän kuninkaamme? Paljon on myös kuulunut puhetta Suomen yhtenäiskulttuurin säilyttämisestä. Meidän yhtenäiskulttuurimme seisoo jouluna syntyneen Kristuksen, Jeesuksen harteilla. Kristillisten arvojen ja Jeesuksen opetusten varaan tämä maa on rakennettu. Siihen uskoon kuuluu myös lähimmäisen auttaminen lähellä ja kaukana. Jeesuksen sanomaan, joulun sanomaan kuuluu toisen kohtaaminen. Ihmisen kohtaaminen on takuulla myös se voima, joilla vieraan kulttuurin tuomia pelkoja voi vähentää. Joulun alla olisi hyvä miettiä, onko meillä omaa yhtenäiskulttuuria, jonka taakse turvaamme. Joulun aikaan yhteinen rintama on helposti nähtävissä. Laulamme yhdessä joululauluja, kokoonnumme hartauksiin, jossa kaiken keskiössä on talliin syntynyt Jeesus Kristus – Vapahtaja, joka on kaikkien kansojen kuningas ja pelastus. Ehkä olisikin aika pohtia omaa kulttuuria ja uskoa. Meillä on Kristus, usko ja kirkko. Ehkä nyt olisi aika todistaa omien arvojemme puolesta. Olisiko aika todistaa omaa uskoa pystypäin ja myös hyväksyä vieraan kulttuurin edustaja lähimmäiseksemme?