Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Rauhaa, vain rauhaa...

Sininen hämärä syvenee kohti iltaa. Muutama tähti on jo syttynyt, tosin vasta himmeänä versiona tulevan yön loisteesta. Järvi ja ranta levittäytyvät yhtenä nietoksena. Maisema on täynnä valkoista hiljaisuutta, sellaista hyväntahtoista rauhaa, joka liian suurena annoksena saa raavaan miehenkin pyyhkimään silmänurkkaansa. Lumi ja saunan piipusta leijuva savu tuoksuvat talvisessa ilmassa. Mies täyttää kiukaan säiliön kaivovedellä. Kuumat kivet sihahtavat ohi osuvien pisaroiden käskystä ja hiki alkaa nousta pintaan. Mies rientää ulos raikkauteen, kääntää kasvonsa kohti taivasta ja tuntee lumen ihollaan. Loputtomat hiutaleet leijuvat maahan hiljaa, kuin hidastetussa elokuvassa. Mies kuvittelee kuulevansa niiden osuvan kinokseen. Syntyy ääni, joka on puoliksi tarua, puoliksi totta. Viikko sitten hän kävi pitkästä aikaa kaupungissa naapurin kyydillä. Siellä oli oikea sirkus tai tivoli - tai ne molemmat yhdessä! Kaikkialla välkkyi värivaloja. Ämyrit paiskoivat joululaulurenkutuksia. Kiirettä ja tohinaa ja melua ja tuuppimista ja kireitä sanoja. Niinkö juhla muka luodaan? Miehen kauppaostos sisälsi laatikoihin tarvittavat juuressoseet, kermaa, maitoa, juustoa, leipää ja hedelmiä sekä salaattia ja pienimmän kinkun, mitä oli tarjolla. Niin, ja lisäksi tilliä avannosta pyydetylle hauelle. Kun mies saapui hälinästä kotiin, hän ensi töikseen hiihti järven ympäri ikään kuin merkitäkseen itsensä jälleen omalle reviirilleen. Tuvan lämpö kääriytyy saunapuhtaan ihon ympärille ja leivinuuni työntää jouluisia aromeja ulkosalle. Pirtin pöydällä odottaa kattaus yhdelle. Radiossa luetaan jouluevankeliumi. Mies istuu kuuntelemaan ja laulaa kuoron kanssa Enkeli taivaan. Hänellä on miellyttävä baritoni. Harmi, että kukaan ei ole kuulemassa sitä. Pohjoinen taivas on jo pelkkää tähtimerta. Mies tuntee suurta kiitollisuutta aivan kuten joka ainoa jouluyö ennen tätä ja varmaan tämän jälkeenkin. Vaikka miehellä ei käy vieraita, hän ei ole yksinäinen eikä unohdettu. Hän viettää elämää ja joulua itsekseen – oman Jumalansa kanssa. "Lumihiutaleista syntyy ääni, joka on puoliksi tarua, puoliksi totta.