Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Hartaus: Katse kohti uutta alkua

Ensi sunnuntaina on ensimmäinen adventtisunnuntai. Se aloittaa joulua edeltävän adventtiajan. Se aloittaa myös uuden kirkkovuoden, joka ei siis seuraa kalenterivuotta, vaan on sitä hiukan edellä. Tuollainen käytäntö vakiintui läntisessä kristikunnassa keskiajan lopulla. ”Miten te siellä kirkossa jaksatte puhua aina niistä samoista asioista yhä uudelleen ja uudelleen?” kysyi minulta eräs ystäväni. Niin, aina se ei olekaan helppoa. Juuri kun on saanut edellisen kirkkovuoden loppuun, täytyykin alkaa jälleen alusta uudestaan. Sanainen arkku tuntuu todella välillä aika tyhjältä. Miten osaa keksiä jotain uutta ja raikasta sanottavaa? Toisaalta uudestaan alusta aloittaminen antaa mahdollisuuden parantaa ja syventää sellaista, joka edellisenä vuonna jäi vajavaiseksi. Siihenkin täytyy luottaa, että Jumalan valtakunnan työ ei tapahdu pelkästään meidän ihmisten varassa, vaan sillä on Pomo, johtaja ja esimies, joka vaikuttaa, vaikka ei olekaan konkreettisesti paikalla. Sunnuntain evankeliumissa kerrotaan siitä, miten tuo tärkeä henkilö, Vapahtajamme Jeesus Kristus, täällä maan päällä ollessaan saapui Jerusalemiin. Hänet otettiin vastaan kuin kuningas, vaikka ulkonaisesti hän ei täyttänytkään kuninkaan tuntomerkkejä muuten kuin Vanhan testamentin messiasprofetian mukaan, joka kertoi hänen tulevan lempeänä ja nöyränä aasilla ratsastaen. Me emme tiedä, uskoiko hänet vastaanottanut kansa todella, että tuo profetia suuresta voittajakuninkaasta toteutui Nasaretin Jeesuksessa vai oliko se innostusta, joka oli syntynyt Jeesuksen ihmeellisten sanojen ja tekojen takia. Sekin on mahdollista, että he Jumalan Hengen vaikutuksesta näkivät sielunsa silmin enemmän kuin ruumiillisilla silmillään. Tuo sama on mahdollista meillekin. Tavalliselta ja tylsältä vaikuttava kirjoitus tai puhe voi alkaa elää ihan uudella tavalla. Se voi avautua ja tuoda eteemme sellaisia kultajyviä, joiden olemassaolosta emme aikaisemmin olleet osanneet kuvitellakaan. Siksi kirkko yhä uudelleen ja uudelleen kertoo noita samoja kertomuksia. ”Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet, ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa ja miten mittaamaton on hänen voimansa… ”, pyytää apostoli Paavali. Arja Kuusniemi