Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Kahden täysin erilaisen uimarannan Vihnusjärvi on Nokian lämmin ja sykkivä sydän - mutta tapahtuu siellä outojakin: kuka katkaisi julmasti muovijoutsenen kaulan, ja miksi?

Vihnusjärven Vanhainkodin ranta eli tutummin mummoranta on aamulla kello seitsemän nimensä veroinen. Neljä sorsaa rupattelee rannalla, kaksi silkkiuikkua kalastaa ulapalla, kaverinsa kadottanut muovijoutsen päivystää kaislikossa ja viisi varttunutta naista nauttii vielä tovin 20-asteisen veden tuomasta ihanasta vilvoituksesta. Yksi heistä on Inkeri Juutilainen, joka on tehnyt pitkän lenkin ja käynyt melkein kirkolla. – En koskaan suunnittele tai laske kuinka pitkään uin. Menen ihan mielen mukaan, nautin vain vedestä ja luonnosta, hän sanoo. – Aloitan päivän aina aamu-uinnilla, melkein joka kerta Vihnuksessa.Illalla käyn vielä uimassa puoli yhdeltätoista, silloin usein Alisella, Inkeri Juutilainen sanoo. – Vihnusjärvi on kuitenkin ykkönen, Nokian helmi, monella tavalla. Nyt kun on tuo luontopolkukin. Pelkkää hymyä Juutilainen muutti Nokialle kuusi vuotta sitten Varkaudesta. – Alunperin tarkoitus oli muuttaa Tampereelle, mutta tänne päädyin. – Eikä Vihnusjärvi ollut vähäisin syy siihen, hän sanoo. Naisia tulee lisää, penkit täyttyvät, pyyhkeet muodostavat laiturille värikkään taideteoksen. Kaikki hymyilevät, nyökkäävät, sanovat pari sanaa, lausettakin. – Täällä saa ystäviä, jos haluaa. – Toisaalta ei tarvitse sanoa mitään, jos joskus haluaa olla ihan omissa ajatuksissaan, Inkeri Juutilainen kehuu nokialaista tahdikkuutta. Katkaistu kaula järkyttää Mutta älkää luulko, etteikö mummorannassakin tapahtuisi! Toinen hanhenpelättimistä eli muovijoutsenista on poissa. Silminnäkijän kertomus on suorastaan kammottava. Tuntematon aikuinen nainen oli uinut joutsenen luokse, vienyt sen rantaan - ja katkaissut poloisen kaulan! Syytä hirmutekoon ei tiedä kukaan, eivät edes rannan koivut tai kesyt sorsat. Oliko kyseessä kenties kolmiodraama, pitkän kaulaan liittyvä seksuaalinen fantasia tai perversio, muoviin materiana kohdistettu ekologinen aggressio, tilapäinen mielenhäiriö vai ihmisen rikkoutunutta luontosuhdetta peilaava poikkitaiteellinen performanssi, jota varten Pirkanmaan kulttuurirahasto oli myöntänyt 16 500 euron apurahan? Kiihkeää elämää Vihnusjärven Kennonnokan ranta sykkii kolmelta iltapäivällä nuorta, kiihkeää elämää. Pitää kerätä vähän rohkeutta, että tohtii mennä laiturille ja pujotella tyttöjen ja poikien lomasta kohti hyppytornia. Tämä on täysin eri maailma kuin mummoranta järven toisella puolella. Uskaltaako tällainen pappaparka edes kysyä mitään näin energisiltä nuorilta? No, he ovat kuitenkin nokialaisia, siis uskaltaa. Kasper Alatala , Vilho Makkonen ja Miko Saukko ilahtuvat suuresti, kun kerron tekeväni Vihnusjärvestä juttua Nokian Uutisiin. – Ollaan täällä kesällä joka päivä täällä, nyt tulee varmaan 12. päivä putkeen, 13-vuotiaat nokialaispojat kertovat. Mitä muuta teette – Pelataan futista, pyöräillään, syödään ja nukutaan, Kasper sanoo ja Vilho ja Miko nyökkäävät painokkaasti. – Nimenomaan. Nukutaan. Jos ei ole aamutreenejä, niin myöhään. Kuinka myöhään? – Yhteen. Tai kahteen. Riippuu tilanteesta. Parasta Nokialla Nyt tilanne on erinomaisen otollinen. Seisomme Vihnusjärven hyppytornilaiturilla liki 50 muun nuoren kanssa. Herkku Hernesniemen junailema hyppytorni totisesti tiesi paikkansa. – Kyllä tämä menee Nokian paikoissa top kolmoseen, pojat ynnäävät. – Ehkä ihan kärkeenkin. Mitkä muut Nokian paikat kiilaavat kärkisjoille? – Prisma, sieltä saa hyvää ruokaa. Menkala. Ja uimahalli, siellä on vitonen, pojat miettivät ja tarkoittanevat korkeinta hyppytornia - Vihnuksella se keikkuu kolmessa metrissä. No hyvä. Päästetään pojat hyppimään Siinä puuhassa vain mielikuvitus ja tyttöjen ihailevat katseet näyttävät olevan rajana. Märkäpuku päälle Takaisin mummorantaan, jossa Tiina Sandell vetää päälleen märkäpukua - harrastaja-triathlonisti on aloittamassa päivän uintitreeniä. – Vihnusjärvi on ihanteellinen paikka harjoitella avovesiuintia. Laineet ovat melkein aina tällaisia, leppeitä, Tiina Sandell kertoo. – Järvi on myös juuri sopivan kokoinen, Kennonnokan rannasta tänne tulee uintimatkaa 400 metriä. Eli kun ui viisi kertaa edestakaisin, tietää, että 1,9 kilometriä on täynnä. Ja se on triathlonistille tärkeä tieto - kas kun puolimatkan kisassa uintiosuus on juuri 1,9 kilometriä. Kasvot veden alle Tiina Sandellin ensimmäinen muisto Vihnusjärvestä on kesältä 2005. – Muutimme silloin Nokialle, ja minä olin hyvin raskaana. Vihnusjärvestä sai vähän vilvoitusta. Uida en silloin osannut kuin vähän koiraa. Pelkäsin vettä, hän tunnustaa. – Kaikki muuttui, kun menin TriVAn harjoituksiin vuona 2010, tasan kymmenen vuotta sitten. Ensin piti opetella painamaan pää veden alle. En ikinä unohda miltä tuntui tehdä se ensimmäisen kerran Vihnuksen tummaan veteen. – Valmentaja Venla Koivula käytännössä opetti minut uiman. Olen siitä hänelle ikuisesti kiitollinen. – Uimataidon oppiminen on ollut aikuisikäni tärkein oppi. Olen saanut sen myötä niin paljon riemua ja merkitystä elämääni, Tiina Sandell sanoo, laskeutuu veteen, väistää aloittelevat triathlonjunnut ja suunnistaa hymy huulilla kohti kirkasta, lempeää ulappaa. Lasten paratiisi Vielä kerran Kennonnokan rantaan, jossa lapset nauttivat vanhempiensa kanssa jo lämpimästä vedestä. Yksi heistä on Elma Roivainen, ikää yksi vuotta. Elma ei paljon puhu, mutta nauraa sitäkin enemmän, myös silmillään. – Muutimme Nokialle vuosi sitten ja löysimme Vihnuksen vasta nyt. Muttatämähän on lapsille aivan ihana paikka. Tällainen hiekkapohja ja pitkään matalaa, äiti Eevi Roivainen kehuu. – Lisäksi vielä monipuolinen leikkipaikka ihan vieressä. Ja mikä parasta, järvi on aivan keskustassa, pääsemme tänne pyörillä. Ei palele koskaan Niinpä. Ehkä Vihnusjärvi sittenkin on ennen muuta lasten järvi. Tätä mieltä on ainakin kirjailija ja elokuvaohjaaja Johanna Vuoksenmaa, joka kirjassa Vesiystäviä luonnehtii Vihnusjärveä näin: ”Lapsuuden kesäjärvi. Lapsi vielä itsekin, iloinen ja huoleton… Polskii ja loiskii, hyppii pommeja, ei palele koskaan, menee ja tekee, itsevarmasti, turhia miettimättä. Syö kolme jäätelöä päivässä, on kiltti kaikille, etenkin kissoille. Nukahtaa helposti ja ajoissa.” Hyvin sanottu. Ja vielä voisi lisätä: nukkuu aamulla pitkään – paitsi mummorannassa. ”Mutta tämähän on lapsille aivan ihana paikka. Tällainen hiekkapohja ja pitkään matalaa.” Järvi on 2,5 kilometriä pitkä, 450 metriä leveä ja sen pinta-ala on 68,8 hehtaaria. Vihnusjärvi on Nokian neljänneksi suurin järvi, vain pari veneenmittaa Tottijärveä suurempi. Se on syntynyt Maatialanharjun ja Kappelinmäen taakse jääneeseen laaksoon ja sen vedet purkautuvat Pyhäjärven Maatialanlahteen 250 metristä ojaa myöten. Valtatie 12 Maatialanlahden ylittävä maantiepengerrys erottaa lahden Pyhäjärvestä, mutta sen vedet virtaavat lyhyen sillan ali Pyhäjärveen. Vihnusjärveen laskee kaksi lyhyttä ojaa Kankaantaustan takaa, mutta pääosa vesistä ovn peräisin järven itäpäähän laskevasta Myllypurosta. Järvi syvin 18,5 metrinen kohta sijaitsee keskikohdan itäpuolella. Keskisyvyys on vain 9,5 metriä ja veden laskennallinen viipymä järvessä on 161 vuorokautta. Rantaviivaa on 6,1 kilometriä. Järven itäpää on armeijan aluetta, ja sinne nouseminen on rangaistuksen uhalla kiellettyä. Vuoden 1723 kartassa Vihnusjävi on kirjoitettu Wihnusjärvi.