Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Kolme laudaturia ja kaksi eximiaa kirjoittanut Nokian lukion tuore ylioppilas valitsi jatko-opintonsa noppaa heittämällä – Yliopisto odottaa Liida Pihlavirtaa

Maailma on valtava ja täynnä mahdollisuuksia. Ensimmäiset suuntaviivat on kuitenkin nyt vedetty, ja Liida Pihlavirtaa tie alkaa johdattaa kohti etelää. Nokian lukiosta ylioppilaaksi kirjoittanut Pihlavirta kertoo hakeneensa Espoon Aalto-yliopistoon opiskelemaan ympäristöenergiatekniikkaa, tai vaihtoehtoisesti Lappeenrantaan lukemaan ympäristötekniikkaa. Paikkakunnalla ei sinänsä olisi ollut väliä, vaan tärkeintä on, että hän pystyy yhdistämään kaksi itselleen tärkeää asiaa, luonnontieteet ja ympäristöasiat. Hän kertoo jopa heittäneensä haun päättymistä edeltävänä iltana noppaa siitä, kumman opinahjon merkitsee ensisijaiseksi vaihtoehdoksi. – Tiesin, että kävi miten kävi, haluan lähteä nyt suoraan opiskelemaan. Välivuosi ei ole tarpeen, sillä onhan tässä kevään aikana jo ehtinyt antaa aivojen levätä. Rento ote opinnoissa Tämä lienee melko harvinaista puhetta tuoreelta ylioppilaalta, mutta Pihlavirta on siitä onnellisessa asemassa, että opiskelu on ollut hänelle helppoa. Asiat jäävät tunneilla helposti mieleen, eikä kirjoituksia varten ole tarvinnut juurikaan päntätä. Pääsykoekirjojakaan hän ei ole vielä avannut. Eikä nyt enää tarvitsekaan, sillä Pihlavirta sai viime perjantaina tiedon, että Aalto-yliopiston ovet avautuvat suoraan todistusvalinnan perusteella. – Otin lukion aika rennosti, enkä ole muutenkaan sellainen ihminen, että keräisin itselleni paineita. Olen todella onnellinen siitä kaveriporukasta, minkä sain lukiossa, sillä tunsin löytäneeni oman paikkani ja omat ihmiseni. Lukio antoi Pihlavirralle myös miettimisaikaa valinnoilleen. Peruskoulun jälkeen oma ala ei todellakaan ollut selvillä, ja lukiossa olikin mahtavaa, että kurssitarjontaa oli niin paljon ja sieltä pystyi valitsemaan mitä tahansa, mikä itseä sattui kiinnostamaan. – En minä vieläkään ole päättänyt, mikä minusta isona tulee, mutta se voisi olla jotain sellaista, missä voin tehdä itsenäistä työtä hyvässä työyhteisössä. Vaikka valmistuisin diplomi-insinööriksi, en haluaisi mihinkään tutkimuslabraan yksinäni, hän nauraa. Ruotsin kieli haltuun Pihlavirta suoriutui kirjoituksista melkoisen mallikkaasti, sillä tuoreessa ylioppilastodistuksessa komeilee kolme laudaturia, kaksi eximiaa, yksi magna cum laude ja cum laude. Pihlavirta jakoi kirjoitusurakkansa kolmeen osaan, ja tänä keväänä vuorossa olivat fysiikka, kemia, äidinkieli ja englanti. Syksyllä hän ahkeroi maantiedon ja matematiikan, joista jälkimmäisen ennen kaikkea siksi, että se oli viimeinen mahdollisuus suorittaa koe paperisena. Tietokoneet eivät nimittäin ole ystäviäni, hän sanoo, ja jatkaa kirjoittaneensa ruotsin kielen jo viime vuoden keväällä. Ruotsista tulleella vahvalla laudaturilla hän nappasi paikan kotimaan kärkiviisikossa. – Koe meni kivuttomasti. Lähdin heti peruskoulun jälkeen Ruotsiin vaihtoon, sillä halusin saada kielen haltuun. Opiskelin Tukholman lähellä paikallisessa lukiossa, ja olihan se alku aika kankeaa. Mutta yllättävän nopeasti opiskelu lähti sujumaan, Pihlavirta hymyilee. Näin jälkikäteen hän sanoo itsekin tajunneensa, miten nuori olikaan vaihtoon lähtiessään. Kokemus oli kuitenkin niin silmiä avaava, että hän ei voi muuta kuin kannustaa kaikkia nuoria lähtemään vaihtoon jossakin vaiheessa opiskeluja. – Opin paljon itsestäni ja siitä, miten reagoin erilaisiin tilanteisiin. Luokallani oli useita maahanmuuttajia, joten erilaiset kulttuurit tulivat tutuiksi, ja tietenkin koulusta jäi kavereita, joiden kanssa pidän yhteyttä edelleen. Tavallinen vai tavallista villimpi? Pihlavirta on halunnut pitää ruotsin kielen taitoa yllä vaihtovuoden jälkeenkin. Kahtena edellisenä kesänä hän on ollut kesätöissä Ahvenanmaalla, ja tänä kesänä luvassa on taas jotain erilaista. Hän on saanut Silja Linelta paikan leikinohjaajana, joten kesä kuluu viikon jaksoissa merten aaltojen ja kotikontujen välillä reissaten. Mutta ennen töiden alkua juhlitaan. Pihlavirta aikoo painaa lauantaina päähänsä mummonsa valkolakin, sillä omaa hän ei ole halunnut hankkia. Hän myöntää, että valmistumista ajatellessa vatsanpohjalla alkaa parveilla muutama perhonen, eikä vähintään siksi, että häntä on pyydetty pitämään lukion juhlassa uuden ylioppilaan puhe. – Puhe ei ole vielä valmis, mutta onhan tässä vielä aikaa. Tasapainoilen kahden idean välillä, toinen on sellainen tavanomainen ja toinen vähän villimpi. Katsotaan sitten, kumman tien valitsen.