Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Nokia tutuksi askel kerrallaan – Kotiseutupolku kertoo mielenkiintoisia asioita seikkailijalle

Nokia on täynnä kätkettyjä helmiä ja kotimaanmatkailijalle oiva kohde. Uuteen kaupunkiin tutustumisen nimessä valitsen reitikseni Nokia ennen ja nyt . Reitti lupaa kertoa kotiseutukohteiden kautta tarinoita Nokian menneisyydestä ja nykyisyydestä, mikä herättää kiinnostukseni. Kaupungilla on reittejä yhteensä yhdeksän kappaletta ja ne vaihtelevat pituudeltaan neljästä kahteentoista kilometriin. Valikoimassa on muun muassa Kankaantakaa, Siuronkoskea ja Koskenmäkeä. Lähden matkaan heti aamusta toimituksesta, joka sijaitsee Nokian keskustassa. Apunani minulla on suunnistukseen Google Mapsin reittiopastus sekä nähtävyyksien ikuistamiseen laukussa kamera. Polku kulkee noin neljän kilometrin matkan. Maalaisromanttinen Hinttala Lähtiessäni matkaan selvittämään Nokian saloja sää on aurinkoinen ja kuulen linnunlaulua sekä ohipauhaavien autojen hurinaa. Kuljen koko matkan kävellen. Ensimmäinen kohteeni on Hinttalan kotiseututalo. Minua kutsuvat luoksensa vanhat, punaiset, puiset mökit, ja perille opastaa ruskea kyltti. Kävelen autiolla ja rauhallisella alueella hieman ympäriinsä ja bongaan ruostuneen pyörän sekä mökin pienet ovet, jotka ovat itselleni sopivan korkuisia. Rappuset johtaisivat talon toiseen kerrokseen, mutta sinne on uteliailta mieliltä kiipeily kielletty lapulla. Tottelen kieltoa ja jatkan seikkailuani toisaalle. Ulkona oleva infotaulu kertoo Hinttalassa varhaisimpien asukkaiden olleen jo 1400-luvulla, ja rakennukset on rakennettu lähes 200 vuotta sitten. Tunnelma on idyllinen ja kävellessä itsensä pystyy kuvittelemaan satojen vuosien taakse tänne elämään entiseen Nokiaan. Keskustassa yhdistyvät mielenkiintoisesti uudet ja vanhat kohtaamispaikat. Korkealle kurottava Nokian kirkko Kotiseutumuseolta näkyy seuraava kohteeni, kaunis C. L. Engelin suunnittelema Nokian kirkko, joka on ylämäessä harjun huipulla. Kirkolle tullessa on vuorossa väriloistoa, sillä vuonna 1838 valmistunut kirkko on keltainen. Sen lähettyvillä näkyy kotiseutumuseota muistuttava punainen rakennus ja ränsistyneen oloinen mintunvärinen rakennus. Jälkimmäisen rakennuksen edessä oleva puinen penkki houkuttelee istahtamaan ja nauttimaan maisemasta. Kirkolta avautuu näkymä kauniisti kimmeltävään Vihnusjärveen, joka on yksi Nokian kymmenistä järvistä. Järvi on seissyt samalla paikalla kauan muidenkin ihasteltavana. Kirkon muoto herättää huomion, sillä se on pyöreä ja kupolimainen. Opastaulussa ulkona kerrotaan kirkon sisällä olevan arvokkaita taide- ja muistoesineitä, jotka kannattaa vilkaista, kun sisälle pääsee. Kirkon seinää vasten näkyvät punaiset tikkaat, jotka johtavat torniin. Tikkaat houkuttelisivat rohkeimpia kiipeämään, mutta tyydyn jälleen pysymään maan tasalla. Kiipeämisen sijaan menen kirkon ovelle, mutta se on kiinni. Kirkon alue täynnä nähtävää Alueella kävellessä olo on rauhallinen ja luonto on herännyt henkiin. Linnut visertävät ja kesäisellä nurmella liitelee sitruunaperhonen. Kirkon luona saakin iskettyä monta kärpästä yhdellä iskulla kohteiden osalta, ja sinne kannattaa varata aikaa. Visitnokia.fi -sivuilla tutustumisen arvoisiksi kohteiksi alueella mainitaan Nokian hautausmaa, hautausmaan vanha leikkaushuone, Brakelin kappeli ja Vakaumuksensa puolesta kuolleiden muistomerkki. Ollessani aamupäivästä liikkeellä hautausmaalla on hiljaista. Vanhat ihmiset kävelevät polkuja pitkin. Alueella reippaat puutarhurit ahertavat ja kyykistelevät hoitaen hautoja edustavaan kuntoon istutuksineen. Puutarhureiden työ on kesken, koska osa haudoista on vielä täynnä vain hiekkaa. Ruohonleikkurit seisovat toimettomina hautojen ja kauniiden orvokki-istutusten lähellä. Polun kohteet kannattaa kulkea tarkkaan läpi, sillä niissä on mielenkiintoisia yksityiskohtia, kun pitää aistit avoinna. Menneistä ajoista muistuttava Nokian hautausmaa Vanhalle hautausmaalle johtava muuri muistuttaa talvi- ja jatkosodasta. Siellä olevat isot ja näyttävät haudat ovat kuitenkin vanhempia, sillä hautausmaa on perustettu jo vuonna 1841. Haudoissa kerrotaan haudattujen henkilöiden erilaisia ammatteja. Siellä täällä näkyy maanviljelijöitä, maistereita, kirjailijoita ja merikapteeneja. Jään miettimään, lukisiko tulevaisuudessa hautakivissä tubettajia, e-urheilijoita tai muita nykyaikaisempia meriittejä. Hautausmaa herättää kunnioitusta ja historian havinaa on havaittavissa. Eteenpäin katsoessa haudat vain jatkuvat, jatkuvat ja jatkuvat silmänkantamattomiin. Salaperäinen Viikin kartano Hautausmaalta jatkan matkaani kohti Viikin kartanoa pitkin Viikinharjua, joka on myös yksi polun kohteista. Polulla näkee kaunista Nokian luontoa harjua pitkin kulkiessa. Harju on muodostunut jo jääkauden jäljiltä, ja sieltä on korkealta hienot näkymät kaupunkiin. Sitä pitkin kulkiessa korvissa suhisevat polun varrella olevat lukuisat numeroidut kaivot. Polulla kannattaa olla tarkkana, sillä vaikka siinä mainitaan Viikin kartano yhtenä kohteena, kyseessä on yksityisalue. Matka kartanolle tyssää lyhyeen. Sinne ei ole tällä toimittajalla tai kenelläkään muullakaan ulkopuolisella asiaa. Nokian kaupungin sivuilla kerrotaan, että Viikin kartanon alue on nykyisen Nokian pisimpään asuttuja alueita. Lisäksi sen mukaan kartano on mainittu asiakirjoissa jo vuonna 1450. Kyseessä olisi siis ollut mielenkiintoinen kohde nähdä. Kartanon sijaan kulkija saa ihailla peltomaisemia muutamine taloineen. Matka jatkuu seuraavaan kohteeseen Pirkkalaistorille harjun loppuun asti. Harjun korkeudesta näkyy kaikki. Jossain kauempana edessä siintää rautatieasema. Paikallista eloa Pirkkalaistorilla Laskeudun harjun loputtua ja saavun lähes autiolle Pirkkalaistorille. Vuonna 1961 valmistunut tori on yksi Nokian lukuisista keskustoista. Torilla oleva jäätelökioski on vierailuhetkellä kiinni, mutta grillin luokse on kerääntynyt muutaman hengen porukka. He vaihtavat kuulumisia ja ostavat kioskimyyjältä grillin tuotteita. Näen viimein paikallisia heidän arkielossaan etätyörupeaman jälkeen. Pirkkalaistorin Turkiskauppiaat-veistoksen kauppiaiden kasvoille on laitettu maskit. Paikallisilla on siis pilkettä silmäkulmassa. Alueella oleva kauppakeskus on hiljainen. Parkkipaikalla on autoja vain siellä täällä. Vaikka tori on vierailuhetkelläni uinuva, pystyn kuvittelemaan, kuinka kesän vilskeessä ihmiset jonottavat jäätelöä. Reissullani torilla ainoaa vilkkautta on huomattavissa viereisellä rakennustyömaalla huomiovaatteisten rakentajien ahertaessa. Seuraavaksi polku johdattaa uimahallille. Joudun pettymyksekseni toteamaan, että se on kiinni. Täten siinä ei ole muuta nähtävää kuin pieni, sympaattinen ja ohikulkijaa kurkisteleva Merenneito-patsas. Virkistävä luontokohde Penttilänpuisto Seuraavana kohteena on vuonna 1940 valmistunut Nokian lukio, joka on tyhjänä. Saan rauhassa nousta sinne, kuvata ja tutkia kaunista keltaista lukiota. Samassa yhteydessä on teatteri. Kotiseutupolku ja matkani päättyy Penttilänpuistoon, joka on rauhaisa. Näen lenkillä olevan parivaljakon sekä pariskunnan, joka kuvaa lammessa uivia joutsenia. Vesistön toisella puolella on piirissä leikkimässä lapsia puun ympärillä ja aikuinen valvomassa. Puissa näkyy vihreää siellä täällä. Tuntuu, että puisto jatkuu silmänkantamattomiin. Tunnelma on kesäinen ja pystyy vain hengittelemään raitista ilmaa. Penttilänpuisto on paikallisten virkistäytymisalue. Siellä näkyvät kaikenikäiset viettämässä aikaa. Ihmiset lapsista mummoon ihailevat lammen lintuja, kävelevät, leikkivät ja pallokentän luona oleillaan. Alueella on monta pelikenttää eri lajeille. Noin 10 000 askelta ja kolme tuntia myöhemmin retkeni tulee päätökseen. Seuraavaksi tieni vie takaisin toimitukseen kamera täynnä kuvia. Nyt voin tuntea tuntevani Nokian jo paremmin ja osaavani kulkea täällä. Olen nähnyt paikallisia ja heidän elämäänsä. Polun kuljettuani tiedän, missä nokialaiset sekä nykyisin että menneessä ovat viettäneet aikaansa. Toimittajan poiminnat Helppokulkuinen polku Nokian helmiin Polun kulkeminen on kotiseutumatkailua parhaimmillaan. Reitilläni opin kaupungin kohteiden ja historian lisäksi myös nokialaisista. Retkeilyni herättää mielenkiintoa muissa ja saan osakseni tutkailevia katseita, kun kuljen ja kuvailen kameralla näkemääni. Aivan kuten minä pääkaupunkiseudulla ja Tampereella elänyt, en ole ollut näistä Nokian helmistä tietoinen ennen kuin kesäksi tänne pääsin ihastelemaan Nokian kaupunkia. Tällainen kotimaanmatkailu kannattaa etenkin näinä aikoina, kun ulkomaan matkat ovat kortilla. Polku on täydellinen kesällä kuljettavaksi. Reitti on täynnä mielenkiintoisia ääniä ja monelle aistille aistittavaa, kuten suhisevia kaivoja, liikenteen hurinaa ja linnunlaulua. Polulle sisältyy sopivasti rakennus- ja luontokohteita. Koko ajan kotiseutupolun kulku on looginen. Löydän kohteet helposti, vaikka en ole suunnistustaidoiltani paras ja kuljen itselleni uudessa kaupungissa tutkimassa näkymiä. Vain minä, puhelimen Google Maps, reppu selässä ja kameralaukku olalla. Nokian historian ja nykypäivän kohteet löytyvät läheltä toisiaan ja selkeästi. Kun toteutin kävelyn, koronapandemian aiheuttamat rajoitukset olivat vielä voimassa, joten en päässyt kohteisiin sisälle. Polku toimii hyvin, vaikka kohteita ihastelisi vain ulkopuolelta. Kun sisälle pääsee, kohteista oppii lisää. Polkua varten kannattaa lähteä matkaan kauniilla säällä ja varata mukaan hieman evästä, tutkivat silmät ja avara mieli. Polkuja on monenlaisia. Jokainen voi valita mieleisensä ja oppia lisää Nokiasta, myös paikallisena.