Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Hartaus: Kuninkaasi tulee kunniassa

Kiitollisin mielin saamme viettää 6.12. itsenäisyyspäivää. On iso asia, että saamme elää vapaana ja itsenäisenä Suomena. Jumala antakoon meille viisautta elää vapauttamme rakentavalla tavalla. Näin olemme menossa jo selkeästi joulukuun puolella. Elämme joulun odotuksen aikaa. Adventin aikana pohdimme Vapahtajan odotusta ja olemusta monesta näkökulmasta. Toisen adventtisunnuntain aiheena on Kristuksen tuleminen kirkkaudessaan aikojen lopulla. Koulupoikana ihmettelin julisteita, joita välillä ilmestyi urheilukentän läheisiin lyhtypylväisiin. Julisteissa kyseltiin valmiutta Herran tulemiseen. En ymmärtänyt lainkaan mitä ne tarkoittivat mutta paljon ajatuksia ja kysymyksiä ne herättivät: Mihin pitää olla valmis ja miten? Onko tämä hyvä asia vai jotain pelottavaa? Seurakunnan olemassaoloon kuuluu merkittävänä osana Jeesuksen paluun odotus. Paluun, joka meille on luvattu Raamatussa. Joillekin ihmisille tämä on hämmentävä aihepiiri, mutta se kuuluu olennaisesti ilosanomaan Jumalan rakkaudesta ja pelastuksesta. Emme odota vain syntyvää Jeesus lasta, hänhän syntyi yli kaksi vuosituhatta sitten. Tietenkin me tätä syntymää saamme juhlistaa. Me saamme odottaa luvattua Vapahtajan tulemista kirkkaudessa ja myös odottaa luvattua Vapahtajaa, Jeesusta, omaan sydämeemme. Saamme ilolla omistaa lupaukset syntien anteeksiantamuksesta, pelastuksesta, Jumalan hyvästä tahdosta ja rakkaudesta omalle kohdallemme. Meidän ei tarvitse laittaa toivoamme omaan erinomaisuuteen, onnistumiseen tai hyviin tekoihin. Vaan yksin Kristukseen, joka on avannut meille tien Jumalan yhteyteen ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta. ”Olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tuloon asti. Niin maamieskin: kärsivällisesti hän odottaa maan kallista hedelmää kevään ja syksyn sadonkorjuuseen saakka. Olkaa tekin kärsivällisiä ja rohkaiskaa mielenne, sillä Herran tulo on lähellä.” (Jaak. 5: 7-8) Herra, olet luvannut tulla pian. Älä viivyttele, älä anna meidän väsyä odotuksessamme ja vajota toivottomuuteen. Vahvista uupuneet kätemme ja jalkamme ja virkistä huolten rasittamat mielemme. Anna voimaa nousta ja lähteä liikkeelle vastaanottamaan sinua. Vielä vähän aikaa, vain vähän aikaa ja kohtaamme sinut, auttajamme ja pelastajamme. Sinulle olkoon ylistys ikuisesti. Marko Linjala nuorisotyönohjaaja, Nokian ev.lut. srk