Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Valtuuston pienentäminen aiheuttaisi vallan keskittymistä ja demokratiavajetta

Mielestäni on merkittävämpää, että muutos lähinnä pönkittäisi suurten valtuustoryhmien asemaa pienten ryhmien kustannuksella. Vaalikamppailussa pienempään valtuustoon pääsystä kärsijöinä olisivat erityisesti uudet valtuustoon pyrkijät kokeneiden ja tunnettujen valtuutettujen sijaan. 51 valtuutettua on yleisin valtuuston koko Nokian kokoluokan kunnissa. Ainakin Raumalla ja Kokkolassa on tosin pienemmät valtuustot. Vaalituloksiin valtuuston koolla ei liene suurta vaikutusta. Tilanne kuitenkin muuttuu, kun tarkastellaan paikkamäärän vaikutusta erikokoisten ryhmien painoarvoihin valtuustossa. Vaikutus tulee esiin, kun vaalikannatus jaetaan rajalliselle määrälle valtuustopaikkoja. Tämä vaalimatematiikan vaikutus on sitä suurempi, mitä pienempi valtuusto on. Paikkamäärän laskeminen jättää ulos ne, joiden vertausluku pienin. Nämä viimeisinä läpimenneet jakautuvat satunnaisesti eri ryhmiin. Jos paikkamäärä laskee 51:stä 43:een, menettää kukin ryhmä laskennallisesti yleensä yhden tai kaksi paikkaa. Kallion edustamalla Vasemmistoliitolla on tällä hetkellä Nokialla yhdeksän paikkaa. 51-paikkaisessa valtuustossa sen edustajia on siis noin 17,6 %. Kuitenkin yksi vähemmän eli kahdeksan valtuutettua 43-paikkaisessa valtuustossa on osuudeltaan suurempi eli noin 18,6 %! Jos 12 valtuutetun Kokoomus sattuisi menettämään kaksikin valtuutettua 51/43 -muutoksessa, sen painoarvo pysyisi silti lähes ennallaan (23,5% vs. 23,3%). On aivan eri asia, jos pieni ryhmä menettää paikan. Jos kahden hengen ryhmästä toinen jäisi rannalle, romahtaisi ryhmän paikkamäärä puoleen entisestä ja painoarvo 3,9%:sta 2,3%:iin. Ja tämä siis vaikka ryhmän vaalikannatus säilyisi ennallaan! Jos ryhmällä kävisi tuuri ja molemmat paikat säilyisivät, ei sen painoarvo nousisi kuin noin 4,7%:iin. Pienillä ryhmillä olisi muutoksessa paljon enemmän hävittävää kuin voitettavaa. Valitsijayhdistysten ja yhteislistojen läpipääsy tulisi entistäkin vaikeammaksi. Tämä johtuu D’Hondtin menetelmän sisältämästä piilevästä äänikynnyksestä, joka nousisi valtuustoa pienennettäessä. Lyhyellä listalla olevan ehdokkaan voi olla kynnystä täysin mahdotonta ylittää, vaikka hän olisi paikallisesti hyvinkin suosittu. Muutos vaikuttaisi lisäksi todennäköisesti myös valtuuston ”väestörakenteeseen”. Suurissakin valtuustoryhmissä viimeiset läpimenneet ovat usein uusia tulokkaita ja nuoria ehdokkaita, jotka ovat ensimmäisiä kertoja ehdokkaina. Listoilla ylempinä ovat kokeneet konkarit, joilla on vakiintunut äänestäjäkunta. Mikäli valtuustoa pienennetään, pienenisi myös uusien tulokkaiden osuus. Uusien ihmisten kiinnostus paikallispolitiikkaan osallistumiseen ei ainakaan paranisi. Demokratian moniäänisyyden kannalta valtuuston pienentäminen olisi mielestäni hyvin valitettavaa. Mitä tulee säästöihin, niin Kallion olisi mielestäni pystyttävä perustellusti vastaamaan, miksi vastaavia säästöjä ei voisi saada aikaan esimerkiksi palkkioita leikkaamalla valtuuston koko säilyttäen? Näin vältettäisiin demokratiavaje ja säästöt kohdistuisivat tasaisesti jokaiseen luottamushenkilöön. En siis kannata Nokian kaupunginvaltuuston koon pienentämistä säästösyistä. Muutoksella olisi vielä muitakin vaikutuksia, kuten yksittäisten luottamushenkilöiden työmäärän kasvu, mutta koska palstatila on rajallinen, jätän ne tässä käsittelemättä. Valtuuston koon muuttaminen on aloitteen keskeinen kohta ja Kallion tehtävä aloitteen tekijänä on perustella aloitteensa jokainen osa. Kaupunginvaltuutetut ovat vaaleilla valittuja päättäjiä, mitä taas muut luottamushenkilöt esimerkiksi lautakunnissa eivät suoraan ole. Vaikka kritiikkini kärki kohdistuukin vain valtuuston paikkamäärään, ei perustelujani voi sivuuttaa sillä, etten puutu aloitteeseen kokonaisuudessaan. Kirjoittaja on nokialainen Perussuomalaisten jäsen.