Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Saksan kolmannessa valtakunnassa äitiys oli valtapolitiikan väline – Mies oli sankari urheilussa ja taistelussa, nainen synnytyksessä

NÄKÖKULMA Toisen maailmansodan päättymisestä tulee tänä vuonna kuluneeksi 75 vuotta. Tällä hetkellä käymme ”sotaa” näkymätöntä vihollista vastaan. Tämä pandemian vastainen taistelu tulee nostamaan jossakin päin maailmaa esiin vaikeita eettisiä ongelmia. Joudutaan mahdollisesti pohtimaan, keitä resurssien puuttuessa hoidetaan ja keitä ei. Ajallisesti kovin kaukana ei kuitenkaan ole varoittava esimerkki, jolloin autoritäärinen valtio päätti myös normaalioloissa, rauhan aikana, ketä hoidettiin ja ketä ei. Vallalla olevan sosiaalidarvinistisen ajattelun mukaan kaikki elämä ei ollut yhtä arvokasta. Saksan Kolmannessa valtakunnassa ennen toista maailmansotaa harjoitettu väestöpolitiikka perustui sen johtajien rotukäsityksiin. Rotuoppi oli hajanainen ja täysin epätieteellinen aineskokoelma. Hierarkian huipulla oli arjalainen, vaalea herrarotu. Värilliset rodut, romanit ja slaavit olivat alempiarvoisia. Alimpana olivat juutalaiset, joita pidettiin epätieteellisesti rotuna. Rotuhygieenisten toimenpiteiden avulla rotua piti hoitaa. Rodullisesti arvokkaita yksilöitä piti jalostaa, ei-toivotut piti poistaa yhteiskunnasta. Kasvatuksen tavoitteena oli herättää nuorisossa voimakas rotutietoisuus. Poikien kasvatus tähtäsi ruumiillisten harjoitusten avulla sotilaiden kouluttamiseen. ”Mikään aivojen ylikuormitus” ei ollut suotavaa. Tyttöjä piti vahvistaa fyysisesti synnytykseen. Mies oli sankari urheilussa ja taistelussa, nainen synnytyksessä. Naisen arvo oli suoraan verrannollinen hänen synnyttämiensä lasten lukumäärään. Opiskelu ja pääsy arvostettuihin ammatteihin oli haitallista, koska se esti riittävän suuren lapsikatraan hankkimisen. Avioliitto piti solmia mahdollisimman nuorena samaa rotua olevan kanssa. Niin sanotut seka-avioliitot, erityisesti juutalaisten kanssa, olivat kiellettyjä. Avioliiton tarkoitus oli tuottaa mahdollisimman paljon jälkeläisiä. Syntyvyyden säännöstelyn katsottiin olevan lähtöisin isänmaalle vihamielisistä piireistä. Suuri lapsiluku takasi myös perintötekijöiden parhaan mahdollisen yhdistymisen, kuten suurperheissä varttuneet Bismack, Mozart ja Siemens todistivat. Armeijan koko oli luonnollisesti suoraan verrannollinen syntyvyyteen. Nuorille pareille myönnettiin kodinperustamislainoja ja maaseutuasunto, jos nainen jäi kotiin. Laina katsottiin maksetuksi takaisin, kun perheeseen oli syntynyt neljä lasta. Neljän lapsen äidit palkittiin erityisellä kantakirjalla ja arvolla Stammutter, kantaäiti. He olivat suorittaneet kansalaisvelvollisuutensa synnytyskoneina. Koska naiset eivät kilpailleet miesten kanssa työmarkkinoilla, pulavuosien jälkeinen suurtyöttömyys helpottui. Valtio myönsi suurperheille verohelpotuksia, suuria vuokra-asuntoja ja maksuttomia oikeudenkäyntejä. Lapset kuuluivat Fuhrerille ja heille järjestettiin ilmaisia kesäleirejä. Pieni lapsiluku vääristi väestön ikärannetta. Työssä käyvien määrä pieneni ja huollettavien määrä kasvoi. Tämä kasvatti sosiaalimenoja liikaa, varat tarvittiin asevarusteluun. Myöhemmin sodan aikana valtio helpotti ja järjesteli rodullisin perustein sotilaiden solmimia avioliittoja. Halukkaiden piti liittää kuvansa avioliittohakemuksiin lupaviranomaisille. Rodullisesti arvokkaina pidetyille eliittisotilaille järjestettiin myös paikkoja suvunjatkamista varten. Rodullisesti alempiarvoiset, kuten pitkäaikaissairaat, vammaiset ja seksuaalisesti poikkeavat piti steriloida. Heistä ei pitänyt huolehtia, koska he heikensivät rotua ja aiheuttivat tarpeettomia kustannuksia. Lääkärit suorittivat ihmiskokeita ja heillä oli oikeus eutanasiaan rotuhygieenisin perustein. Tämä ajattelu kiihdytti maailmansodan sytyttyä tuhoamisleirien perustamista. Sisäpoliittisilla toimenpiteillä piti vahvistaa ulkopolitiikan harjoittamista. Äidit olivat vallankäytön välineitä Suur-Saksan luomisessa. Ensimmäisessä maailmansodassa menetetyt alueet piti vallata takaisin ja kasvavalle väestölle piti hankkia idästä elintilaa: Lebensraum. Kysymyksessä oli myös valkoisen herrarodun ylivallan säilyminen. Natseilla ei ollut vielä mahdollisuutta geenimanipulaatioon, mutta onko se ja nuoruuden ihannointi ulkonäköpaineineen rotuhygienian uusi muoto. Ihmisoikeuksiin kuuluu nykyisin valinnanvapaus ja hyvinvointivaltioon heikompien auttaminen.