Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Ikkunassa kököttävät nallet ovat tärkeä osa selviytymistä

Ajattelin, etten kirjoita mitään koronaan liittyvää. Nopeasti kuitenkin huomasin, että tällä hetkellä ajatukset, hyvätkin, kytkeytyvät mullistuneeseen arkeen. Ei auta, vaikka yrittäisi hypätä kuuluisan laatikon ulkopuolelle, maailma ei näytä enää samalta sieltäkään. Palautettuani ajatukset omaa napaa ympäröivään todellisuuteen, jäin miettimään viimeisten viikkojen havaintoja. Meistä jokainen kokee tilanteen omalla tavallaan, mutta tunnistin muutamia asioita, joiden äärelle olen itse pysähtynyt. Yksi niistä on ollut se, kuinka kriisin äärellä ihmisen monikerroksisuus korostuu. Olen saattanut huomaamattani liikuttua kuunnellessani viimeisen kvartaalin talouslukuja miettiessäni samalla tuotantotyöhön joka päivä lähteviä kollegoita. Olen pohtinut, onko heistä helpottavaa, että arki säilyy mahdollisimman samanlaisena vai pelottaako heitä astua aamulla ulos ovesta. Ajatusten takaa olen tunnistanut myös oman pelkoni, jota en arjessa ehdi muutoin juurikaan havaita. Toiseksi olen kokenut olevani äärimmäisen onnekas maaseudun tuodessa turvaa odottamattomalla tavalla. 2,5 viikon sairastamisesta huolimatta olen tuntenut pelkkää kiitollisuutta katsoessani puolimakaavassa asennossa ulos muuttumattomaan maisemaan. Orava on pomppinut pitkin terassia kevätriemuissaan, naapurin autokorjaaja hoitanut töitään ja joutsenet kailottaneet paluumuuttoaan maailmaa järisyttävistä uutisista huolimatta. Lapset ovat voineet vapaasti juosta pihalla ja kiljahduksista päätellen niin ovat tehneet nuorimmat naapurissakin. Työt ovat onnistuneet digitalisaation mahdollisuuksia hyödyntäen ja kauppaostokset olen tilannut valmiiksi keräiltynä. Naapuriapuakin on ollut tarjolla. Opettajalla on ollut mahdollisuus soittaa pienen koulun jokaiselle oppilaalle henkilökohtaisesti. Myös tieto siitä, että naapuritiloilla tuotetaan maitoa, viljellään vihanneksia ja kasvatetaan karjaa, on huomaamattani antanut mielenrauhaa. Kolmanneksi olen havainnut, että vastakkainasettelu ja arvottaminen valikoituvat aseiksemme yllättävän helposti, erityisesti turhautumisen hetkellä. Sosiaalisessa mediassa vellovassa keskustelussa ovat olleet voimakkaasti esillä ainakin etätyötä tekevät vs. ne, joiden työ ei etätyötä salli, Lappi vs. muu Suomi, Uusimaa vs. muu Suomi sekä kotonapysymisrajoituksia noudattavat vs. ne, jotka soveltavat rajoituksia omien tulkintojensa mukaan. Sen sijaan, että etsimme eroja ja vertailemme, toivon että opimme ymmärtämään, miten voimme kaikki tehdä oman osamme yhteiseksi hyväksi. Sitten se tärkein. Palaamme perusasioiden äärelle ja arvostamme jälleen itsestään selviltä tuntuneita asioita. Halu auttaa ja tavat vahvistaa yhteenkuuluvuutta nousevat esiin kriisin hetkellä, mm. ikkunalla kököttävien nallejen tai parvekkeilta raikaavan yhteislaulun muodossa. Nähtäväksi jää, kuinka kauan pystymme säilyttämään sen asenteen osana arkeamme kaiken tämän jälkeen. Haluan uskoa, että onnistumme siinä.