Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Nostalgia Kaupallinen yhteistyö

Tämän pituinen tämä - Siurolaiskirjailijan tuore novellikokoelma ”Kukkien kapina” flirttailee perinteisten satujen kanssa

Sattuupa niin, että Ujon piimän vanhempi sukulainen, sielultaan kokkareinen kirnupiimä on juuri voittanut arpajaisissa liput laivalle. Lainaus on Tiina Lehikoisen tuoreesta novellikokoelmasta "Kukkien kapina", jossa siurolaiskirjailija ei tyydy satujen kanssa pelkkään viattomaan silmäpeliin vaan äityy flirttailemaan hersyvän julkeasti. Lehikoisen tarinoiden kuljettelu on hyvin lumoavaa ja siten tyylikikkana varsin onnistunut. Tyylilleen kirjailijalla on pätevät perusteet. – Itse ajattelen niin, että kirjallisuus voi tarjota mahdollisuuden nähdä asiat toisessa valossa, kuin ne on totuttu ajattelemaan. – Se ajatus lävistää aiempaakin tuotantoani, mutta nyt halusin selkeästi enemmän kirjoittaa sellaisen mietteliään kepeyden suuntaan, mistä esimerkiksi Italo Calvino puhuu. Lampunvaihto. Yökuva Kun öitä valaistaan, monet meistä ovat jo unessa. Kello on jotakin kolmen ja neljän välillä, lehdenjakaja rappusista hyvin uupunut, ja puistoissa juoksevat irtolaiskoirat etsivät vuosien takaisia luukätköjään nurmimaton sisuksista. Näinä öinä taivaalla juoksevat valonkantajat. Tämän hulluille sukua olevan ammattiryhmän elämäntehtävä on kiillottaa. Kuparipannuja, taivaankantta, tuulilaseja. Mutta ennen kaikkea tähtiä. Kuvio kerrallaan he etenevät yössä. Lehikoisen teksti on parhaimmillaan lyyrisen kaunista. Hän ottaa tietoisesti etäisyyttä suomalaisen proosakirjallisuuden perinteeseen, joka on hänen mukaansa edelleenkin realismivoittoista. – Autofiktion uusnousu, mikä on nyt meneillään, pohjautuu myös siihen ajatukseen, että tekstistä haetaan todellisuuspohjaa. Lehikoinen painottaa, ettei hänellä ole mitään sellaista kirjallisuutta vastaan, mutta... – Minua kiinnostaa enemmän se, että kirjallisuuden avulla voidaan kuvitella jotain sellaista, jota ei vielä ole. Ja toisaalta kirjallisuus saa myös näkemään sen, mitä jo on, mutta joka ei yleensä mahdu niiden arkisten tarinoiden piiriin, joiden kautta me selitämme arkea itsellemme. Kaikilla on tarinansa Toinen lähtökohta on moniäänisyys. Lehikoinen sanoo, ettei halunnut vain tiettyjä hahmoja, joiden kautta tarinoita kerrotaan, vaan Kukkien kapinassa ovat ihmisten lailla äänessä myös kasvit ja eläimet, kuin myös erilaiset esineet. Niilläkin kun on omat tarinansa – Kirjoittamiselleni on ollut aina ominaista tietynlainen toden ja epätoden suhteen pohtiminen. Lehikoinen ottaa vertailukohdaksi historian, joka itse asiassa on sarja erilaisia kertomuksia. Tuoreessa kokoelmassaan Lehikoinen tekee tarinoissaan leikkauksia omaan todellisuuteemme aikamme tuttujen hahmojen kautta. Siten esimerkiksi sadussa Kolme köyhää tytärtä "Kotona ei ollut mitään elämistä ja syömistä. Ajat olivat täysin toiset kuin Kardashian Familylla." – Näillä leikkauksilla haluan tehdä näkyväksi sitä tosiasiaa, että arkikokemuksemme ja miten me jäsennämme maailmaa tai kerromme itsestämme toisillemme, ovat myös tarinoita. Tarvitaanko fiktiota? Lehikoinen nostaa pöydälle puheet siitä, pitäisikö fiktiosta luopua kokonaan, koska elämme ikään kuin toden jälkeistä aikaa, Kysymys kuuluu, että kun kaikki on fiktiivistä, tarvitaanko fiktiota enää mihinkään Perään voi todellakin tällätä ison kysymysmerkin. – Olen sitä mieltä, että tarinoita tarvitaan. Ajattelen että fiktion voima on nimenomaan siinä, että tarinoilla on meille annettavaa kokemustasolla. – Klassikkosatujen, kaunokirjallisuuden, runouden ja muun taiteen anti on nähdäkseni siinä, että ihmiset voivat käsitellä teosten välityksellä tunteita ja kokemuksia, jotka eivät välttämättä mahdu analyyttisen kielen tai järjen piiriin. Niiden voima on tunteen ja kokemuksen mahdollistajana. Kirjailija, kuvataiteilija ja taidekasvattaja. Syntynyt 1982 Pohjois-Karjalassa. Asuu perheineen Siurossa. Kirjoittanut kuusi runokokoelmaa ja kaksi novellikokoelmaa. Esikoinen Sitruunalumilyhtyjä (2008) voitti Vuoden aforismikirja -palkinnon. Tuotanto sisältää myös esseitä, kritiikkejä ja sarjakuvaa. Päätoimitti runouslehti Tuli&Savua vuosina 2013-2015. Osuuskunta Poesian hallituksen jäsen, sekä Pirkkalaiskirjailijoiden ja Tampereen Taiteilijaseuran hallituksen jäsen. Koulutukseltaan filosofian ja taiteen maisteri.