Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Löytyykö nurkistasi arvometalleja? Kulta- ja hopeaesineiden tarkistuttaminen kannattaa, sillä koru saattaa olla nyt arvokkaampi kuin ostohetkellä

Suomea kiertävä kultaa ja hopeaa ostava Pohojanmaan Kullan yrittäjä Pasi Penttinen vieraili maanantaina Nokian Kerholassa ostopuuhissa. Jalometallien ostoprosessi on yksinkertainen: myyjä tuo kulta- ja hopeaesineet yrittäjän tutkittavaksi. Ilmaisen arvioinnin jälkeen Penttinen esittää hintatarjouksen, jonka asiakas voi hyväksyä tai torjua. Kaupan jälkeen esineet sulatetaan uusiokäyttöön. – Nokialla myynti on yleensä hyvää, viime aikoina täällä on käynyt paljon ostajia, joten asiakkaita saattaa olla vähemmän. Kyllä ihmiset myyvät korujaan, eivät ihan niin paljon kuin kymmenisen vuotta sitten, kun myyntibuumi oli Suomessa uutta. Nyt markkinat ovat hiljentyneet, välillä on hiljaisia päiviä, välillä kiireisiä. Lähes kaikilta löytyy kulta- tai hopeaesineitä kotoa, jos niitä viitsii etsiä. Penttisen mukaan moni myyjä yllättyy siitä, miten paljon rahaa pienestäkin määrästä voi saada. Joistain koruista voi saada enemmän kuin mitä ne ovat aikoinaan maksaneet. – Parittomat korvakorut ja sormukset ovat aika yleisiä. Vanhemmat ihmiset tuovat usein kaukaisilta sukulaisilta perittyjä koruja, joilla ei ole tunnearvoa. Puhdasta kultaa ja lapin kultaa harva viitsii myydä, mutta kyllä niitäkin joskus tulee. Joskus koru täytyy hajottaa Kullan ja hopean arvo määräytyy painon perusteella. Mitä painavampi tuote, sitä arvokkaampi se on. Myös karaattien määrä vaikuttaa. – 14-karaattinen on yleisin, kymmenessä grammassa on 5,85 grammaa kultaa. 18-karaattisessa korussa on 75 grammaa kultaa sataa grammaa kohden. Luuppi eli suurennuslasi on Penttisen tärkein työväline. Hän käyttää apunaan myös erilaisia happoja ja vaakaa. Joskus pelkkä paljas silmä riittää. – Ison lusikan promilleluvun voi nähdä paljaallakin silmällä. Lähes kaikissa kultaesineissä on leima, josta näkee materiaalin tiedot. Jos esine ei ole ontto, sen ominaispainon voi mitata internetin ohjeilla. Leimoista selviää pitoisuus, valmistaja sekä valmistusvuosi- ja paikka. Eri karaateille tarkoitetuilla typpihapposekoituksilla voi testata, kiehuuko pinta. Jos kiehuu, kyseessä ei ole aito jalometalli. Joskus korun arvo selviää vasta sitten, kun se hajotetaan. Vanhan korun sisältä saattaa löytyä kullan sijaan hartsia, vaikka kultaesineiden täyttäminen on nykyään jalometallilaissa kiellettyä. Renkaan prosentuaalinen arviointi on hankalaa, ennen kuin sen rikkoo ja tyhjentää. – Joskus tuntuu raa’alta, kun hienoja koruja pannaan paloiksi, mutta eihän sille mitään voi. Väärennöksiäkin on liikkeellä Penttisen mukaan liikkeellä on jonkin verran väärennöksiä, vaikka ihmiset eivät yleensä yritä tietoisesti huijata. Ammattilainen erottaa messinkisen esineen kullasta jo pelkän hajun perusteella. Yllätykset saattavat olla iloisiakin. – Olen minäkin tullut huijatuksi, varsinkin uran alkuaikoina. Esimerkiksi tämä vuoden 1913 suomalainen ”aito” kultaraha on Kiinassa tehty jäljennys. Toisaalta asiakas on saattanut yllättyä, kun hopea onkin paljastunut valkokullaksi. Koronakevät on vaikuttanut sekä positiivisesti että negatiivisesti Penttisen toimintaan. Hän piti monta kuukautta taukoa liiketoiminnasta eikä käynyt missään ostoreissuilla. – Koronan takia osa ihmisistä myi arvokorujaan pois, mutta toisaalta osa jäi kotiin taudin pelossa. Uskon koronan vaikuttavan vielä pitkään. Varsinkin iäkkäämmät ihmiset saattavat olla säikähdyksissä, mihin tietenkin on syytäkin.