Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Nostalgia Kaupallinen yhteistyö

Ahdistimen suoalue hiljenee talveksi – Alue on mainio retkipaikka, mutta monin paikoin vaikea ja raskaskulkuinen

Ahdistimen suoalue on jälleen hiljentynyt kiihkeän kesän jälkeen. Viimeiset muuttolinnut valmistautuvat syysmuutolle tankkaamalla ravintoa pitkää muuttomatkaa varten. Myös kasvit valmistautuvat talven tuloon. Monet sarat ja heinät hehkuvat ruskan sävyissä. Ahdistin sijaitsee Nokian läntisellä reunalla ja on Nokian harvoja suoalueita. Ahdistimen suoalueen keskeltä kulkee Vammalan ja Nokian välinen rajalinja. Vieressä oleva Masojärvi on kokonaan Nokian puolella. Vaikka suon kasvi- ja lintulajisto ei muodostu kovinkaan harvinaisista lajeista, on Ahdistimen suo arvokas lisä Nokian monipuoliseen luontoon. Suolla ja sen reunametsissä pesii muun muassa kurki, metsäviklo, niittykirvinen, taivaanvuohi, liro ja ampuhaukka. Suo on pesivien lajien lisäksi myös muuttolinnuille mieluinen lepo- ja ruokailupaikka. Avoveden vähyyden takia suolla pesii varsin vähän sorsia. Yleensä luonnontilaisella suolla pesii keskimäärin noin parikymmentä lintuparia neliökilometrillä. Parhaimmilla lampareisilla keidassoilla saattaa parimäärä nousta jopa 150 pariin. Tällaisia soita löytyy muun muassa itäisestä Suomesta. Muta kertokoon Kasvistoon kuuluu muun muassa rahkasammalia, saroja, vehka ja järviruoko. Suomen soista hyvin monet ovat syntyneet soistuneisiin lampiin ja järviin. Suolla kasvavat ruokot ovat merkki vesistöstä. Lampi soistuu helposti, mikäli veden virtaus on vähäistä ja mikäli tuuli ei pääse nostamaan tarpeeksi aallokkoa veteen. Tuulen esteenä voi olla korkea metsä. Suon keskellä olevat pienet avovesilampareet kertovat myös paikalla olleesta pienestä järvestä. Myös sieltä täältä pilkistävä muta kertoo paikalla olleesta vesistöstä. Soiden pohjalla oleva muta ja lieju, kuten myös turve ovat erinomaisia säilöntäpaikkoja siemenille ja siitepölylle. Soista voidaankin pienillä otoksilla tutkia hyvin säilyneitä siemeniä ja siitepölyhiukkasia jotka ovat tuhansia vuosia vanhoja. Näin saadaan hyvin selville alueella aikoinaan kasvaneita kasveja ja puita. Kuivatusbuumin jälkiä Suolla kasvaa useita heinä- ja saralajeja. Heinien ja sarojen oletetaan kasvaneen Suomessa jo ennen kuin ensimmäiset puut, eli koivut valloittivat maamme. Ahdistimen suoalue on syntynyt pitkälti ihmisen myötävaikutuksella. Paikalla on ollut aikoinaan kaksi pientä järveä, jotka tunnetaan nykyisin nimellä Ahdistin ja Masojärvi. Molemmat pienvesistöt on yritetty aikanaan kuivata ja näin saada lisää uutta ravinteikasta peltoalaa ja niittymaata karjanlaidunnukseen. Kuivatusbuumi yleistyi jo 1800-luvulla lähes koko eteläisessä Suomessa ja matalat järvialtaat oli varsin helppo kuivattaa. Nykyisin suo on märkää luhtaista nevaa. Järvien pohjat soveltuvat hyvin viljelyyn. Nokiakin oli jääkauden jälkeen pitkään veden vallassa ja järvien pohjaan huuhtoutui runsaasti hierakeista savea korkeammilta paikoilta. Tästä samasta syystä muun muassa Pohjanmaan syvien jokilaaksojen reunamaat ovat ravinteisia ja savisia viljelymaita. Aarnimetsän tuntua Nykyisin lähes kaikki parhaimmat sisämaan lintukosteikot ovat saaneet alkunsa näistä pieleen menneistä järvien laskuista. Yhtä mielenkiintoinen kuin on Ahdistimen suo, on myös suon reunametsät, jotka ovat paikoin varsin luonnontilaisia. Metsissä on myös runsaasti sammaleisia maapuita ja pystyyn kuolleita keloja, jotka tuovat aarnimetsän tuntua. Osa puustosta on hyvin vanhaa ja joukosta löytyy yli satavuotiaita kuusia ja mäntyjä. Alue on mainio retkipaikka, mutta monin paikoin vaikea ja raskaskulkuinen soiden tapaan. Loppusyksy soveltuu mainiosti suolla retkeilyyn, kuumuus ja ötökät eivät ole enää riesana. Ruska alkaa suolla yleensä pari viikkoa ennen kovan maan ruskaa. Ruskan tärkein laukaisija on päivän pituus, ei pakkanen. Toki syksyn yöpakkaset voivat jouduttaa kasvien valmistautumista talven tuloon.