Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Lapset kuvittivat tarinakirjan – pääkirjastossa avautuu ensimmäinen pop up -näyttely

Siniseltä taivaalta tippuu kerros- ja omakotitalojen päälle banaaneja, mansikoita ja päärynöitä. Sellainen on 9-vuotiaan Veera Hämäläisen näkemys Mahdollisuuksien kaupungista. Veeran maalaus on täynnä voimaa ja elämäniloa, ja se taitaa hyvinkin kuvastaa hänen kotikaupunkiaan Nokiaa. Veeran työ on yksi pääkirjaston pop up -näyttelyseinälle ripustetuista töistä. Se on kuvituksena tämän kevään ylioppilaan Esa Rastaan tarinassa. Molemmat on julkaistu tuoreessa Nokia – 101 tarinaa -kirjassa, jossa on yhteensä 101 tarinaa nokialaisuudesta ja Nokiasta. Kaikissa tarinoissa on kuvituksena jokin Pirkan opiston lasten ja nuorten kuvataidekoulun teos. Kirja on Nokia-Seuran kustantama ja Maritta Pahlmanin toimittama. Korona viivästytti näyttelyä Alun perin näyttelyn piti avautua Virrassa jo maaliskuussa, ennen kuin tarinakirjaa olisi julkaistu. Näyttelyluetteloon on lisätty myös katkelma tarinasta, jonka kuvituksena teos on. – Tässä projektissa tarina ja sen kuvitus muodostavat yhden aikuisen ja lapsen yhdessä luoman kokonaisuuden kotiseutuun liittyvästä asiasta tai tapahtumasta. Sen vuoksi on tärkeätä, että näyttelyluettelo antaa viitteen tarinasta, jonka kuvitusaihe on näyttelyseinällä, Nokia-Seuran puheenjohtaja Veijo Hynninen sanoo. Vaikka koronarajoitusten vuoksi kirjaston ja näyttelyn avaaminen myöhästyivätkin, Maritta Pahlman on innostunut. Kirjassa on lasten ja nuorten tekemiä kuvia peräti 123, joista näyttelyyn on poimittu vain murto-osa. Pahlman on ilahtunut myös nuorten taiteilijoiden tasosta. Hän ottaa esimerkiksi Esa Alanteen tarinan, jossa on 14-vuotiaan Fanny Heikkilän kuvitus jaloista ja kengistä. – Vaikka Esa herkistyi kertomaan omasta elämästään, kuvituksessa tulee esille hänen huumorinsa. Ovatko kengät väärissä jaloissa? Ovatko ne menossa vai tulossa? Pahlman tarkastelee työtä. Lapset kohtaavat aikuisten tarinat Lasten ja nuorten teokset ovat sekä hauskoja että värikkäitä, mutta myös herkkiä. Ne tervehtivät eloisuudellaan portaita nousevaa tai hissistä ulos astelevaa katsojaa. Jokaisessa työssä on oma tarinansa. Kaikista ei ehkä aivan heti aukea, mitä nuori taiteilija on pohtinut työssään, mutta sepä juuri onkin mielenkiintoista. Veijo Hynninen kertoo olevansa etuoikeutettu, kun on saanut olla lukemassa tarinakirjan tekstejä lapsille. Hän on saanut seurata, kuinka lapsi on alkanut hahmottaa tarinan yksityiskohtaa paperille ja mistä hän on inspiroinut. Erityisen tarinakirjasta kuvituksineen tekeekin juuri tuo: lapset kuvittavat aikuisten ja hyvinkin jo ikäihmisten tarinoita. Esimerkiksi 9-vuotias Emmi Myllykorpi on tehnyt hienovaraisen grafiikkatyön 101-vuotiaan Pentti Kuukankorven tarinaan. Kuukankorpi työskenteli myllyllä viljakemistinä. Emmin työhön on kaiverrettu kemistin tärkeimmät työvälineet: mitta-astioita ja lasipulloja. Aivan kaikkia tarinoita ei lapsille ole luettu ääneen. Kuvataideopettaja Kristiina Turtiainen kertoo, että kuvia lähdettiin tekemään oppilaiden kanssa monin eri tavoin muun muassa leikin kautta siten, että he saivat nostaa purkista Turtiaisen poimimia tarinoihin liittyviä sanoja ja kuvittaa niitä haluamallaan tavalla sekä tekniikalla. Kuvataidekoulun opetussuunnitelma ohjaa oppimaan erilaisia tekniikoita, ja siksi näyttelyssä on mukana niin grafiikkaa, maalauksia kuin myös leiketöitä. – Lapset ovat saaneet vapaasti kuvittaa näkemyksensä. Olen ohjannut lähinnä sommittelussa tai pyytänyt kiinnittämään huomiota teknisiin asioihin kuten sommitteluun tai valoihin sekä varjoihin, Kristiina Turtiainen sanoo. Häntä ilahduttaa myös se, että lasten työt ovat päässeet näin tärkeään rooliin: sekä näyttävään julkiseen näyttelyyn että Nokia-Seuran erilaiseen kotiseutukirjaan. – Työt saavat näkyvyyttä. On hienoa, että saimme lasten teoksia uuteen kirjastoon, Turtiainen huomauttaa.