Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Ossi Somma on arvonsa ansainnut - Nokialaisen taiteilijaprofessorin näyttely on avoinna pääkirjastossa elokuun loppuun saakka.

– Kuinka kauas minun on mentävä, että näkisin lähelle, kysyi taannoin eräs tuttavani. Hän kyllä tiesi Ossi Somman, mutta ymmärsi nokialaistaiteilijan arvon vasta tutustuessaan tämän näyttelyyn New Yorkissa. Osmo Rauhala on usein sanonut Somman olevan yksi hänen oppi-isistään. Uskon Rauhalan arvostelukykyyn, sillä olen nähnyt hänen töitään New Yorkissa. Toki myös muualla, kuten myös Somman taidetta, vieläpä aivan hetki sitten. Ensin taidepihalla Siuron Penttilässä ja heti perään Nokian pääkirjaston näyttelyssä, joka avattiin kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Taidepihan tunnelma on maaginen, mutta se ei johdu ympäristöstä, vaan Somman taiteesta itsestään. Se vetoaa myös Virran näyttelytilassa, koska Somman taiteessa on henki, joka tekee työtään katsojassa, jos vain antaa teoksiin sisältyvien ajatusten tulla lähelle ja olla läsnä. Somma valmistui Ateneumista samana vuonna kun Kekkonen valittiin ensimmäistä kertaa presidentiksi. Monta presidenttiä myöhemmin, toisin sanoen Tarja Halosen kaudella, Somma sai taiteilijaprofessorin arvon. Koko uransa ajan Sommaa on arvostettu voimallisesti yhteiskuntaan osallistuvana, kriittisenä taiteilijana. Näillä ansioilla Somma pokkasi arvostetun Kiila-palkinnon vuonna 1999, mutta on hän vastaavasti saanut kokea paheksuntaa ja hyvinkin kielteisiä arvioita tekemisistään. Somman töille on milloin toivotettu tervemenoa kaatopaikalle, milloin niitä taas on pidetty jopa epäsiveellisinä tai muuten vain sopimattomina kansalaisten silmille. Yhtenä parhaista arvioista Somma on kertonut pitävänsä Lapuan tuomiorovastin lausahdusta teoksesta "Lähimmäiset", joka on vuodelta 1971. Tuolloin tuomiorovasti kirjoitti Vaasa-lehteen, että "Somman työt ehkä muuten sopisivat kirkkoon, mutta ne huutavat liian lujaa": Kaikki tällainen polemiikki on aina hykerryttänyt Sommaa. Miksi ei olisi, sillä taiteilijana hän on aina pyrkinyt pääsemään teoksillaan pintaa syvemmälle. Somman omin sanoin: "Jos taiteilija ei pysty vaikuttamaan ihmisten ostohaluun, niin sitten heidän ajatusmaailmaansa. Taiteilijan kannalta olisi tietysti parasta, jos voisi vaikuttaa molempiin yhtä aikaa." Taiteilijana Somma on halunnut tehdä velvollisuutensa ja herättää ihmisiä ajattelemaan yhteiskuntaa ja sen epäoikeudenmukaisuutta. Tuntemaan vastuuta, ettei kävisi niin, että tavaraa jatkuvasti haaliva ihminen lopulta muuttuu itsekin tavaraksi. Esineeksi, jota Somman töissä symboloi tuoli. Se on ajan kuva kuvien ajassa. Menestyksen mitta, vallan symboli, tavoite, päämäärä ja määrän pää, jossa käy pahasti. Ja jää hyvästi.