Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Hartauskirjoitus: Jumala ei ole karanteenissa

”Hanki minulle oikeutta, Jumala”, psalmitekstin kirjoittaja rukoilee. Hän jatkaa: ”Aja asiaani jumalatonta kansaa vastaan.” Rukoilija on kasvotusten ahdistuksen ja kärsimyksen kanssa. Tuossa tilanteessa kärsivällisyys on koetteella ja kärsimys läsnä. Luopuminen normaaliolojen oikeuksista ja mahdollisuuksista tuottavat kipua. Tuntuu epäoikeudenmukaiselta, kun itsestä riippumatta joutuu kestämään rajoituksia, sietämään odottelua ja suostumaan epävarmuuteen. Kaiken huipuksi on vielä tunnustettava, että pelkään. Pelkään itseni ja läheisteni puolesta. En hallitse elämää, vaan nyt elämä hallitsee minua tavalla jota en osaa ennakoida. Rukoilija kääntyy Jumalan puoleen. Avunpyyntö nousee sydämestä ja samalla tunnustus: ”Sinä olet, sinä voit, sinuun minä turvaan”. Ahdingon keskellä epäusko vaihtuu luottamukseksi. Mutta käykö näin minun kohdallani? Kapinoin, koska olen niin itseriittoinen, että en millään tahtoisi luottaa suostua autettavaksi. Apu on kuitenkin välttämätön ennemmin tai myöhemmin. Vain suostumalla autettavaksi voin päästä ahdingosta. Jumala kuulee ja näkee sinut ja minut, missä olemmekin. Hän ei ole karanteenissa eikä kaihda kontaktia. Jumalan rakkaus on rajaton, jopa silloin kun pystytämme inhimillisesti katsoen ylipääsemättömiä raja-aitoja tai jakolinjoja. Ne rajat, jotka rajoittavat elämäämme eivät rajoita Auttajaamme. Vaikeuksien, sairauksien ja kuoleman keskellä emme ole yksin. On sittenkin Hän, joka on jopa kuoleman voittaja. Luottamus herää, kun yhteys syntyy. Auttaja on läsnä, en ole yksin.