Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Nostalgia Kaupallinen yhteistyö

Psykiatri Elina Haapaniemi tutki: Perheen hyvä vuorovaikutus voi suojata psykoosiin sairastuneen lasta

”Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan.” Näillä Anna Karenina –romaanin sanoilla tamperelainen psykiatrian erikoislääkäri Elina Haapaniemi , 66, aikoo perjantaina aloittaa väitöstilaisuutensa alkajaisesitelmän. Jo aiemmin on tiedetty, että vanhemman psykoosi muodostaa riskin lapsen psyykkiselle terveydelle ja sosiaaliselle selviytymiselle. Haapaniemen väitöstutkimus osoittaa, että perheen vuorovaikutuksella on tässä oma merkityksensä. – Psykoosiin sairastuneen vanhemman lapsella on kohonnut riski sairastua. Riski on osin geneettinen, mutta vain osin. Perheen hyvä vuorovaikutus voi suojata lasta. Karkeasti luokiteltuna psykoosisairauksia ovat skitsofreniryhmän psykoosit ja mielialapsykoosit. Lisäksi on fyysiseen sairastamiseen liittyviä psykooseja. Sanaton viestintä paljasti paljon Haapaniemen tutkimukseen osallistui 15 perhettä, joissa vanhemmalla on psykoosi sekä 15 verrokkiperhettä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että sairaus vaikuttaa perheen kommunikaatioon, tunneilmastoon ja toimintakykyyn. Sairauden vaikutukset tulivat perheiden vuorovaikutuksessa esiin jopa niin selkeästi, että kun Haapaniemi pyysi lääketieteen opiskelijoita tarkkailemaan tutkimukseen osallistuneiden perheiden vuorovaikutusta tallenteilta ilman ääntä, opiskelijat pystyivät sanoittakin helposti erottamaan, milloin kyseessä oli psykoosia sairastavan vanhemman perhe. – Perheenjäsenten non-verbaali vuorovaikutus oli jäätynyttä ja jäykistynyttä, ja siinä näkyi apeus. Sitä sen sijaan ei ollut helppo erottaa, kumpi tallenteilla näkyvään vuorovaikutustilanteeseen osallistuneista vanhemmista oli psykoottinen. Haapaniemen mukaan psykoosia sairastavan vanhemman perheessä vuorovaikutus on usein kriittistä, ilotonta, kapeutunutta ja väsynyttä.  Puoliso voi olla yksinhuoltajan asemassa, koska hän ei voi tukeutua sairaaseen samalla tavoin kuin jos tämä olisi terve. Apu voi vähentää riskiä sairastua Haapaniemen havainto perheenjäsenten keskinäisen vuorovaikutuksen vaikutuksesta lapsen sairastumisriskiin tukee ajatusta siitä, että psykoosiperheiden saamalla avulla voidaan vähentää lasten riskiä sairastua psyykkisesti. –  On tärkeää, että näiden perheiden lapset tulevat nähdyiksi ja heidän tarpeensa tunnistetaan. Perheenjäseniä voidaan auttaa oppimaan toistensa kuuntelemista ja tuomaan omia toiveitaan ja tarpeitaan julki. On tärkeää havaita, miten perheessä puhutaan vanhemman sairaudesta ja kenellä siitä on lupa puhua. Sairauden leimaa pitää neutralisoida. Haapaniemi kehottaa myös tarkastelemaan perheen tukiverkkoa. – Psykoosiperheet usein eristäytyvät, mikä ei ole lapselle hyväksi. Hyvä perhevuorovaikutus on avointa ja turvallista Haapaniemi havaitsi väitöstutkimusta tehdessään, että psykoosia sairastavan vanhemman perheissä vuorovaikutus oli toimivimmillaan yhtä hyvää kuin huonoimman vuorovaikutuksen verrokkiperheissä. Tällöin puoliso yleensä loi järjestystä perheen elämään. Huonoimmin toimivissa perheissä taas vanhempien välillä oli paljon käsittelemättömiä asioita ja vihamielisyyttä. Haapaniemen tutkimushavainnot psykoosiperheiden terveestä ja epäterveestä vuorovaikutuksesta antavat osviittaa kaikkien muidenkin perheiden vuorovaikutukseen. –  Hyvän perhevuorovaikutuksen tunnusmerkkejä ovat muun muassa avoin kommunikaatio, yhteenkuuluvuus ja joustavuus. Siihen kuuluu turvallisuus, jolloin kaikilla, eikä vain yhdellä, on tilaa osoittaa tunteitaan ja toteuttaa haaveitaan. Haastavat vuodet veivät mennessään Elina Haapaniemi aloitti väitöstutkimuksensa tekemisen yhdessä kollegansa Päivi Kiviniemen kanssa jo vuonna 1998, mutta neljän lapsen äitinä, menevän miehen vaimona ja vaativaa työtä tekevänä lääkärinä väitöskirjan tekeminen hidastui ja jäi. – Kun elin tiukkoja vuosia ammatillisesti ja yksityiselämässäni, uskottelin itselleni, etten viitsi viedä työtä päätökseen. Eläkkeelle jäätyään hän kuitenkin tarttui työhön uudelleen. Ja hyvä niin. – Olisi muutoin jäänyt harmittamaan.