Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Hyvää, sanoi Taivalkunta Beat, rautalankapäivää - Muusikkotervehdykset jatkuvat. Katso ja kuuntele miltä TB-duo kuulostaa tänään

Kohtasin Pokkisen veljekset ensimmäisen kerran 1990-luvun alkupuolella, kun olimme mukana TV2:n oopperaproduktiossa "Mahagonnyn kaupungin nousu ja tuho". Ohjaaja Eija-Elina Bergholm oivalsi heti mahdollisuuden hyödyntää identtisten veljesten karismaa. Bergholm improvisoi mukaan oton, jossa riehakkaan välikohtauksen jälkeen kamera siirtyy kokolähikuvaan, jossa kaksoset kääntyvät tuijottamaan toisiaan hämmästyneinä, aivan kuin katsoisivat peiliin. Tiiviisti yhdessä viihtyvät veljekset eivät tosielämässä tarvitse peiliä. Riittää kun he katsovat toisiaan laittaessaan hiuksiaan ojennukseen. Veljeksillä on myös bändi, joka huippuvuosinaan nautti melkoista suosiota Suomen tanssilavoilla. Juha Pokkinen kertoo syntytarinan näin: – Taivalkunta Beat sai alkunsa, yllätys yllätys, Taivalkunnassa, kun silloiset naapurit Vesa Pokkinen ja. Mika Laitinen rakensivat hevoskärryihin soittolavan ja soittivat keikan juhannusjuhlissa kylän väelle. Paikalla yleisössä oli myös Juha Pokkinen ja siitä se ajatus sitten lähti. – Parin viikon kuluttua oli Taivalkunta Beatin perustamiskokous ja ekat treenit Koskenmäessä 7.7.1997. Kaksi on ja pysyy Niin sai alkunsa eroottisen aistillisesti nimetty bändi, jossa miehistö on vaihtunut aikojen saatossa, lukuun ottamatta bändin kantavaa voimaa: kaksosia. Bändi on toiminut koko olemassaolonsa ajan niin, että kumpikin veljeksistä on vuorollaan solisti. – Minä laulubiiseissä ja Vesa puolestaan hoitaa kitarallaan solistin tontin instrumentaaleissa, Juha selventää työnjakoa. Keikoilla bändin ohjelmistosta yleensä puolet on laulettuja ja puolet soitettuja, eli ehtaa rautalankaa. – Nykynuoriso joskus ihmettelee, mitä ihmettä on rautalankamusiikki. Sehän on jo 60-luvulla kehittynyt kitaramusiikinlaji, missä soolokitaristi soittaa laulumelodian juuri oikeanlaisen kaikulaitteen ja vahvistimen läpi. – Rautalanka on vain Suomessa esiintyvä musiikinlaji. Ulkomailla samantyyppistä musaa kutsutaan nimillä "instrumental rock" tai kuten USA:ssa "instrumental surf". Suomessakin tyylilaji on kokenut oman evoluutionsa. On aika ennen Esa Pulliaista ja sen jälkeen. Pulliainen toi rautalankasoundiin oman vivahteensa, mikä onkin nykyään tämän genren standardisoundin lähtökohta, Juha Pokkinen valaisee. Uusi levy tulossa Bändin rumpalit ovat aina olleet musiikin ammattilaisia, mutta veljekset ja basisti ovat aina yrittäneet luovia päivätöiden ja yökerhojen symbioosissa, kuten Juha asian ilmaisee. – Hurjina vuosina se ei ollut helppoa, mutta ihmisellä on aina aikaa siihen, mitä se oikeasti tahtoo. Ja nyt TB;n ihmiset tahtovat tehdä levyn? – Jep. Ollaan urallamme tehty vain neljä pitkäsoittoa ja aina on ollut sellainen haave, että tehdään pelkästään rautalankaa sisältävä levy. – Nyt kun tunnetusta syystä kaikki muu harrastustoiminta on pysähtynyt, otimme kitaraa sarvista kiinni ja hiihdimme treenikämpälle painelemaan record-nappia. Biisejä on runsaasti, mutta valikoimme niistä 12 parasta. – Levyllä on aika paljon suuria klassikkohittejä ja mietimmekin, että ovatko jotkut liiankin isoja Tottijärvellä äänitettäväksi, mutta toisaalta meillä on sen verran kilometrejä takana, että ehkä me kestämme ne mahdolliset negatiivisetkin palautteet ja annetaan kuuntelijoiden arvioida lopputulos ihan oman makunsa mukaan. Keikoille TB ei kuitenkaan aio enää lähteä. – Se on meiltä jäänyt lähes kokonaan viimeisen vuoden aikana ja kyllä melkoinen ihme saa tapahtua, että vielä kokonainen bändi pistetään nippuun ja lähdetään tienpäälle. – Toki soittotuntumaa pidetään yllä ja muutama pieni duo-keikka saatetaan joskus heittää, mutta vain jos itseä huvittaa ja se sopii aikatauluihin. Ollaan tässä siis tavallaan valmiina, mutta ei lähdetä mihinkään. Taivalkunta Beat is stand by.