Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Kolumni: Paperilla kaikki näyttää hyvältä

Vessapaperin hamstraajille on naurettu jo sen verran kauan, että lienee syytä ottaa rulla lähempään tarkasteluun ja avata sitä aivastuksen, tai siis muutaman arkin verran enemmän. Tutkijat ovat näet selittäneet wc-paperin hamstrausta muun muassa sillä, että moinen luo ihmisille turvallisuuden tunnetta. Ja myös sillä, että ihminen on sosiaalinen olento, joka katsoo muista esimerkkiä etenkin stressaantuneessa tilassa, jossa hänen oma ajattelunsa häiriintyy. Toisin sanoen kun ihminen ei tiedä miten pitäisi reagoida, hän tekee mallin mukaan jotain, mitä ei välttämättä kannattaisi tehdä. Selityksen turvallisuuden tunteesta voin allekirjoittaa siltä osin, että aina kun ankara flunssa iskee ja avaa keskelle naamaani henkilökohtaisen Niagaran, otan kernaasti sängyn viereen vessapaperirullan, joka on mielestäni paitsi tarkoitukseen sopiva, myös varsin edullinen hygieniatuote. Sen sijaan siitä en ole varma, kannattaako yhdenkään sosiaalisen tutkijaolennon lausahdella mitään tilassa, jossa oma ajattelukyky saattaa olla häiriintynyt. Sama pätee yhtä lailla oman ammattikuntani edustajiin. Kun ei tiedä miten pitäisi reagoida, voi olla, että tulee vain kirjoittaneeksi mallin mukaan jotain, mitä ei välttämättä kannattaisi kirjoittaa. Vai miten muuten on mahdollista, että tällainen viiltävä viisaus, kuten "On paljon ihmisiä, joilla ei tavallisesti ole kotona vessapaperia, kuin joksikin aikaa eteenpäin" ylipäätään päätyy mediaan? Tässä lauseyhteydessä "joksikin aikaa" on kuin tarkoituksella asetettu määreeksi, joka halventaa paitsi tavallisen ihmisen aikakäsitystä, myös kykyä varautua orastavaan katastrofitilanteeseen. Kriisihelmien joukkoon yltää myös koronatilanteen tiivistelmä "Pahimpia paniikkeja seuraa usein tilapäinen rauhoittuminen, minkä jälkeen paniikki jatkuu, kunnes se ajan mittaan poistuu", jota eräskin julman piikikkäällä huumorintajulla varustettu kaverini "arvosti" suorastaan oraakkelimaisena puheenpartena. Vastaavia esimerkkejä on viljalti, mikä kertoo siitä, että jos jäämme stressaavissa kriisitilanteissa paikallemme odottamaan ohjeita suu apposen avoimina, sammakot saattavat hyppiä suuhumme. Sanomalla tämän en suinkaan pyri vähättelemään sairauksia, sillä kuulun itsekin riskiryhmään. Sanon sen siksi koska tiedän, ettei kaikki aina ole ihan sitä miltä näyttää. Ehkä paperilla, niin, mutta entäpä, jos se taas kerran onkin keisari, jolla ei ole vaatteita? Mitä me sitten näillä kaikilla sammakoilla teemme? "Jos se taas kerran onkin keisari, jolla ei ole vaatteita?"