Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Kaksi vuotta sitten Hanna Leppimäkeä puri punkki – Sitä seurasivat yli vuoden jatkuneet terveysongelmat: "Jos joku puhui minulle tai jos käänsin kylkeä, sattui”

Kaksi vuotta sitten Hanna Leppimäkeä puri punkki – Sitä seurasivat yli vuoden jatkuneet terveysongelmat: "Jos joku puhui minulle, se sattui, tai jos käänsin kylkeä, se sattui” Niitä on täällä paljon, Hanna Leppimäki tiesi. Mökkinaapurit ja ystävät olivat varoitelleet punkeista toistuvasti. Tunnollisesti Leppimäkikin teki punkkitarkastuksen joka ilta, sillä luonnossa tuli liikuttua päivittäin. Kertaakaan hän ei ollut punkkiin kuitenkaan törmännyt. Toukokuun lopulla 2018 Leppimäelle nousi yllättäen korkea kuume. Olo oli hutera ja jäseniä särki. Kun kuume oli jatkunut useita päiviä, Leppimäki hakeutui lääkäriin. Hän sai ohjeeksi seurata tilannetta, vielä ei lähdettäisi tutkimaan sen tarkemmin. Viikon päästä kivut ykskaks hellittivätkin, kuume laski ja olo palasi normaaliksi. Tässä tämä oli, mitä sitten olikin, Leppimäki ajatteli. Tietämättään hän oli kuitenkin sairastunut punkin levittämään aivotulehdukseen (TBE), joka on usein kaksivaiheinen. Sairauden toinen, vaarallisempi vaihe, oli vasta alkamassa. Virustauti Puutiaisaivotulehdus TBE on virustauti, joka tarttuu punkin puremasta, kun punkin sylkeä pääsee ihmisen verenkiertoon. TBE diagnosoidaan Suomessa vuosittain noin 70 ihmisellä. Tartunnan saaneiden todellinen määrä on kuitenkin huomattavasti isompi, sillä valtaosa sairastaa taudin oireettomana. Vain 10–30 prosenttia saa oireita, ja heistäkin enemmistöllä oireet ovat lieviä. Lapsilla sairaus on miltei aina lievä ja harvinaisempi kuin aikuisilla. Arviolta 20–30 prosentilla ensimmäisen vaiheen sairastaneista tauti etenee toiseen vaiheeseen. Tällöin vaaditaan miltei aina sairaalahoitoa. ”Olen nuorempana kärsinyt pahasta migreenistä, mutta tämä ei ollut mitään sellaista vaan paljon rajumpaa ja kokonaisvaltaista.” Tyypillinen oire on korkea kuume, mistä juontaa juurensa myös TBE:n kansankielinen nimi, aivokuume. Muita yleisiä oireita ovat huimaus, sekavuus ja huonovointisuus. –  Osa sairastuneista saa myös neurologisia oireita, kuten tasapainovaikeuksia ja raajojen puutumista, keskittymiskyvyn ja tarkkaavaisuuden häiriöitä tai muistiongelmia. Myös kuulon heikkenemistä voi olla, kertoo dosentti, osaston ylilääkäri Mari Kanerva HUSin Tulehduskeskuksesta. Päänsärky ja väsymys Leppimäen aivotulehduksen toinen vaihe alkoi sietämättömällä päänsäryllä. Niska tuntui jäykältä, kun liikutti päätä. –  Olen nuorempana kärsinyt pahasta migreenistä, mutta tämä ei ollut mitään sellaista vaan paljon rajumpaa ja kokonaisvaltaista. Leppimäki oli myös huomattavan väsynyt. Tavalliset arkiaskareet veivät voimat hetkessä. Hän ymmärsi, ettei kaikki ole kohdallaan, ja meni uudestaan lääkäriin. Verikokeissa löytyi vasta-aineita TBE:lle, ja diagnoosi varmistui. Leppimäelle se oli helpotus. Hän ei vielä tuolloin ymmärtänyt, että punkin levittämä aivotulehdus voi olla vakava. Leppimäki otti tiedon diagnoosista vastaan puhelimessa kotonaan, mutta jo seuraavana päivänä vointi heikkeni niin, että piti lähteä sairaalaan. Leppimäki joutui suoraan osastolle. Siellä kunto romahti nopeasti. – En saanut syötyä enkä juotua, en jaksanut puhua enkä kuunnella. Lähinnä vain nukuin. Jos joku puhui minulle, se sattui, tai jos käänsin kylkeä, se sattui. Kaikki äänet tekivät kipeää, Leppimäki kuvailee. Pelottavinta oli kuitenkin, kun puhuessa sanat alkoivat kadota ja kyky ymmärtää luettua tekstiä heikkeni. –  Sain sairaalaan paljon viestejä ystäviltäni. Kun yritin lukea niitä kännykästäni, en ymmärtänyt sanaakaan, vaan puolisoni piti lukea viestit minulle. Tasapainokaan ei ollut ennallaan. Jalkojen päälle ei uskaltanut varata, joten kun Leppimäkeä etoi ja piti päästä oksentamaan, hän konttasi vessaan. Suihkussa piti kuitenkin sinnitellä seisaaltaan. –  Muistan, kuinka lattia tuntui huojuvan, Leppimäki kertaa. Esiintyvyys vaihtelee Punkin levittämän TBE-aivotulehduksen esiintyvyys vaihtelee Suomessa suuresti. On alueita, joilla ei ole koskaan raportoitu yhtäkään tartuntaa. Riskialueilla tapauksia taas ilmenee useita joka kesä. Suomessa THL seuraa tarkasti TBE:n esiintyvyyttä. Aivokuumeeseen ei ole lääkehoitoa, mutta siihen on estorokote. Sen saa Suomessa maksutta, jos asuu pysyvästi tai omistaa kesäasunnon alueella, jolla aivotulehduksen riski on merkittävästi kohonnut. Näitä THL:n linjaaman kansallisen rokotusohjelman alueita ovat esimerkiksi Kustavi, Lohjanjärven saaristo­alue, Ahvenanmaa, Kotkan saaristo ja Parainen. –  On hyvä muistaa, että virus on harvinainen myös näillä alueilla. Jos tekee pienen reissun vaikka Ahvenanmaalle, riski sairastua on hyvin pieni, rauhoittelee THL:n tutkija Sari Huusko. Lisäksi Suomessa on kymmenkunta paikkakuntaa tai paikkakunnan osaa, joilla on voimassa rokotussuositus. Se tarkoittaa sitä, että alueella asuvia tai paljon liikkuvia suositellaan ottamaan rokote omakustanteisesti. Rokotussuositusten alueisiin kuuluvat pääkaupunkiseudulta Espoon saaristo sekä Helsingistä Etelä-Laajasalo, Villingin saari ja Kivinokka, josta Leppimäkikin luultavasti aivokuumeensa sai. Muut rokotussuositusalueet sijaitsevat ripotellen pitkin Suomea. Ne voi tarkistaa THL:n nettisivujen karttasovelluksesta. Mutta mistä voi olla varma, kannattaako rokotus ottaa? Jos lähtee vaikkapa kahdeksi viikoksi pyöräilemään riskialueille Ahvenanmaalle tai mökkeilemään Kustaviin, onko rokotus paikallaan? Entä onko rokotus hyvä ottaa varmuuden vuoksi, jos lenkittää koiraa joka ilta metsäpoluilla tai marjastaa ahkerasti alueilla, jotka eivät kuulu rokotus­ohjelman tai rokotussuositusten piiriin? – THL on arvioinut, että jos riskialueilla viettää aikaa vähintään neljä viikkoa, rokotusta suositellaan. Toki jos oleskelee riskialueilla säännöllisesti vuosittain joitain viikkoja, rokotusta kannattaa harkita. Mutta jos reissut ovat satunnaisia ja lyhyitä, riskitkin ovat pieniä, Sari Huusko sanoo. Riskialueilla tarkoitetaan sekä rokotusohjelmaan kuuluvia että rokotussuositusten piiriin kuuluvia alueita. Elinikäinen immuniteetti Kun aivotulehduksen kerran sairastaa, saa elinikäisen immuniteetin. Leppimäenkään ei enää koskaan tarvitse pelätä sairastuvansa aivotulehdukseen. Kaksi vuotta sitten tämä tieto ei häntä kuitenkaan paljon lohduttanut. Keskellä kauneinta kesää Leppimäki makasi sairaalasängyssä ja sai kipulääkettä ja ravintoliuosta suoraan suoneen. Niiden turvin saattoi nukkua ja kerätä voimia. ”Asun Helsingin keskustassa, mutta yhtäkkiä en osannut liikkua siellä ollenkaan. Olisin voinut kysyä vastaantulijalta, missä on Stockmann.” Aivokuumeen vakavimmilta oireilta, kuten hengitysvaikeuksilta, halvauksilta, epilepsiakohtauksilta ja tajunnantason laskulta, Leppimäki välttyi. –  Se on pelottava ja vakava tila. Silloin sairastunut kytketään hengityskoneeseen, joka turvaa elintoiminnot. Onneksi vain hyvin harva sairastaa näin vakavan tautimuodon, HUSin Mari Kanerva sanoo. Muutaman päivän lepäilyn jälkeen Leppimäen vointi alkoi kohentua, ja viikon päästä hän pääsi sairaalasta kotiin. Tahti hidastui Tauti piti kuitenkin vielä otteessaan. Leppimäestä tuntui kuin hän olisi käynyt koko ajan jotenkin hitaalla. Töihinpaluuta ei voinut ajatellakaan. –  Muisti, ymmärrys ja hahmotuskykyni olivat heikkoja. Suuntavaisto katosi. Asun Helsingin keskustassa, mutta yhtäkkiä en osannut liikkua siellä ollenkaan. Olisin voinut kysyä vastaantulijalta, missä on Stockmann. Oireet saivat Leppimäen tuntemaan avuttomuutta. Mitä tämä kaikki tarkoittaa? Entä jos minusta ei olekaan enää mihinkään? –  Punkkeja en ollut osannut pelätä, mutta sitä pelkäsin, että en pysty palaamaan työhöni eikä arjestani tule enää normaalia. Sairausloma kesti lopulta kolme kuukautta. Sen jälkeen Leppimäki palasi vanhaan työhönsä rahoitusalan asiantuntijaksi ja analyytikoksi. Työnantajan kanssa oli sovittu, että tahti saa olla hitaampi ja joustoja, kuten etätyötä, on enemmän. Se auttoi. Silti oli kova paikka huomata, että samaan kuin ennen sairastumista ei enää kyennyt. – Se oli aluksi sietämätöntä. Olin rakentanut koko minuuteni työn ympärille ja ajatellut olevani pirun kova pankkimuija. Nyt en pärjännytkään kuten ennen, esimerkiksi keskittymiskyky herpaantui herkemmin. Aiemmin Leppimäki oli ollut työyhteisössä se, joka perui vaikka omat kesälomansa, jos tuli tärkeä palaveri. Nykyään hänet löytää miltei joka ilta toimiston sijaan tallilta. –  Sairastumisen jälkeen toteutin haaveeni ja ostin hevosen. Opin tervettä itsekkyyttä ja ymmärsin, että minun ei tarvitse olla se, joka sammuttaa valot työpaikalta, vaan elämässä on muutakin. Borrelioosi mahdollinen Kesämökillään Helsingin Kivinokassa Leppimäki käy edelleen tiiviisti. Aivotulehdusta hänen ei tarvitse enää pelätä, mutta mahdollisuus saada toinen punkkien levittämä tauti, borrelioosi, on kuitenkin olemassa. Leppimäki suhtautuu riskiin tyynesti. – En voi hallita elämää. Jos punkki puree, se puree. Olen oppinut ottamaan rennommin. Nykyään Leppimäen vointi on hyvä. Vakavan, sairaalahoitoa vaatineen aivotulehduksen taudinkuvalle on kuitenkin tyypillistä, että oireita voi esiintyä vielä pitkänkin ajan päästä. Osa niistä jää ehkä pysyviksi, niin kutsutuiksi jälkioireiksi. Ne ovat usein neurologisia: kuulon heikkenemistä, muistikatkoksia, tasapainovaikeuksia tai häiriöitä tarkkaavaisuudessa tai keskittymiskyvyssä. Kaikkein vaikeimmissa tapauksissa liikunta- ja puhekyky voivat kadota pitkäksi aikaa ja kuntoutuminen vie vuosia. Leppimäen muisti- ja keskittymisongelmat sekä epämääräinen, höntti olo jatkuivat reilun vuoden. Loppukesällä 2019 Leppimäki oli käymässä tallilla, kun hän ykskaks oivalsi, että olo on ollut selkeä jo pidempään. –  Se oli selkeä käänne parempaan. Kun pääsin kotiin, juhlistimme oivallusta mieheni kanssa. Siitä jäi tapa: saatamme kotona juhlistaa arkena vaikka sitä, että on tiistai!