Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Metsät palavat maailmalla, vaan eivät Suomessa

Metsäpalot ovat loppukesästä nousseet otsikoihin. Suurimman huomion ovat vieneet Amazonin alueen palot, ja niistä seurannut poliittinen nokittelu. Nämä pääasiassa uusien karjalaitumien raivauksesta alkunsa saaneet palot ovat sittemmin levinneet myös luonnontilaisiin sademetsiin. Satelliittikuvatulkintaan perustuvien arvioiden mukaan Amazonilla oli elokuun 2019 aikana noin 50 000 erillistä paloaluetta. Elokuun puoleen väliin mennessä palojen arvioitiin tuhonneen sademetsää noin 18 000 neliökilometriltä. Vertailun vuoksi, Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen maakuntien yhteenlaskettu pinta-ala on noin 20 000 neliökilometriä. Amazonin alueen lisäksi valtavia metsäpaloja on havaittu myös Keski-Afrikassa. Esimerkiksi Angolassa tilastoitiin elokuun kahden viimeisen viikon aikana yhteensä noin 7 000 metsäpaloa. Kongon demokraattisessa tasavallassa vastaava lukema oli noin 3 400. Näiden palojen pinta-aloista ei vielä ole luotettavia arvioita, mutta niiden on toistaiseksi todettu vaikuttavan lähinnä savannialueita reunustaviin sademetsiin. Metsät palavat myös muualla kuin tropiikissa. Tulen on arvioitu kuluvan vuoden aikana tuhonneen metsää yli 10 000 neliökilometrin alueelta Alaskassa ja 30 000 neliökilometrin alueelta Siperiassa. Suomessa palojen vähäisyys vaikuttaa metsiin palojen esiintymistä enemmän. Esimerkiksi vuonna 2018 metsää paloi vain noin 13 neliökilometrin alueelta. Lähihistoriamme suurin metsäpalo Tuntsan erämaassa Lapissa vuonna 1960 oli sekin verraten pieni. Suomessa palo levisi noin 200 neliökilometrin, ja Neuvostoliitossa noin 1000 neliökilometrin alueelle. Palamattomuuden seurauksena esimerkiksi karukkokankaista on tullut erittäin uhanalainen metsätyyppi, sillä aiemmin metsäpalojen yhteydessä palavasta aineksesta ilmaan haihtunut typpi jää useammin maaperään rehevöittäen näitä karuja kasvupaikkoja. Myös metsäpaloista riippuvaiset lajit, kuten huhtakurjenpolvi, ovat taantuneet. Metsäpalot voivat siis kasvattaa luonnon monimuotoisuutta lisäämällä erilaisten elinympäristöjen kirjoa. Tropiikin tämänhetkiset palot ovat kuitenkin uhka luonnon monimuotoisuudelle, negatiivisista ilmastovaikutuksista puhumattakaan.